Näytetään tekstit, joissa on tunniste syreeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syreeni. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Lokakuinen ulkoilu

 Max:

Lokakuussa olen ollut tosi vähän ulkona. Eihän tuolla enää tarkene ja emäntä ei ole vielä kaivanut villapaitojani esiin. Kävin kuitenkin moikkaamassa syreeniä.

Olen piilossa, eihän kukaan tunnista minua?
Syreenin lopuissa lehdissä on vielä erittäin muheva aromi.
Ja maku! Vielä ehtiä ottamaan kaiken ilon irti syreenistä, kunnes se menee talviunille.

- Max

sunnuntai 14. kesäkuuta 2026

Meidän syreeneitä ei viedä

 Pepsi ja Max:

Meillä on aivan ihania syreenipensaita. Olemme saattaneet siitä joskus aiemminkin mainita :D

Kasvamme niissä lähes kiinni, koska ne ovat niin ihania. Mutta kuulimme yksi päivä jotain eriskummallista. Emäntä mietti ääneen, pitäisikö syreenipuskia vähentää!
Pepsi alkoi siinä samassa kynsimään pensaita; tätä ei ainakaan viedä eikä tätä!
Max taas tarttui oksaan kiinni (huom tassu) ja katsoi emäntään sellaisella katseella että tuon höpöajatuksen saa sitten unohtaa samointein. 

torstai 16. huhtikuuta 2026

Töllön syreenitarkastus

 Töllöstä hyvää huomentapäivää. Kuten olette huomanneet aurinko nousee nykyisin ihanan korkealle ja tarjoaa lämpöään. Nyt on hyvä hetki lähteä tutkimaan miten talvesta on selvitty.

Noustaanpas tekemään toimituksen tarkastus syreeneistä.
Ulkona on ihanan kuiva tassutella. 
Syreenipensaiden aromit ovat kohdallaan ja tassutuntuma yhtä hyvä kuin viime kesänä. 
Toimituksen avustajankin mielestä syreenit ovat selvinneet hyvin talvesta. Niissä alkaa olla myös jo lehden alkua. 
Nyt odotaan vain vihreyttä, että päästään tekemään lähempää tutkimusta syreenien aisteja herättäviin lehtiin. 

torstai 24. heinäkuuta 2025

Syreenipilvessä

 Max:

Olen viime kesänä tainnut viimeksi kertoa että miten rakastan syreenejä pihassa. Minun syreenejä!

Syreeneissä on vain sitä jotakin, joka saa pään tuntumaan kevyeltä kuin pilvi. Haluaisin joka kerta ulkona järsimään syreeniäni. Olen myös havainnut että unkarinsyreeni on parempi kuin tuo tavissyreeni.
Tämä on minun, älä edes yritä Pepsi lähestyä!
Ei se taida uskoa. Se uskoo olevansa kaikessa niin kuningatar. 
Pepsi: Kyllä minäkin pidän syreenistä. Ja tämä on minun maatani kuitenkin. 
No yritämme nyt jakaa tämän ilon, kun kamera tarkkailee. Mutta helppoa se ei ole. 

- Pepsi ja Max