Pepsi ja Max:
Eilen oli ihan normaalipäivä aamusta iltapäivään saakka.
Makoiltiin ja oltiin vaan. Aurinkokin kurkkasi ja sisälle tuli valoa, vaikkei aurinko jaksanutkaan nousta puiden yläpuolelle pellon takana.
Mutta viideltä se alkoi. Kaukainen kumina. Pepsin huonontunut kuulo auttoi niin paljon että seitsemään saakka mentiin ihan hyvin. Pepsi jopa söi kunnolla iltaruoan ja kävi vessassa, joita se ei ole tehnyt vuosiin uuden vuoden aattona.
Mutta seitsemältä ääni oli tullut lähemmäs ja tiheämmäksi aina ajoittain. Pepsi alkoi epäilemään.
Pepsi: Miksi joka vuosi sama juttu että viattomia metsän eläimiä ja pieniä kissoja pelotellaan?
Loppu illan Pepsi kulki piilosta toiseen. Tänä vuonna äänet kuuluivat normaalia kauempaa sisälle terävinä, niin ettei mitään näkynyt, mutta pauke vain jatkui jatkuvana. Pakkasilma johdatti ääntä useiden kilometrien takaa. Silti oli jännä ettei Pepsi mennyt ihan täydelliseen paniikkiin kuulosta johtuen, mutta enää ei voinut kuvitella syömistä, vessassa käyntiä, normaalia esilläoloa tai varsinkaan nukkumista. Pieni kissa pelkäsi ja yritti tajuta mistä suunnasta äänet tulivat ja mitä tapahtuu.
Näin mentiin aamukahteen saakka. Sitten Pepsi hiipi sänkyyn emännän ja Maxin luokse.
Maxin ilta meni tiiviisti emännässä kiinni. Niin kauan kaikki oli hyvin, kun sai painautua sohvalla emännän syliin ja sängyssä emännän kylkeen. Silloin sai jopa nukuttua.
Arvoimme kalenterijulisteemme. Numero 1 oli random number generatorin valinta eli toivottavasti
Päärynäeläimellä on jokin sopiva kaapin ovi kalenteria varten 😸
Rauhallista Uutta Vuotta kaikille!
- Pepsi, Max ja emäntä