Kyläilemässä

 Emäntä:

Viikon sisällä tuli käytyä kahdessa kissakodissa. Ensimmäinen Lapissa ja toinen Pirkanmaalla. Tässä kuvakooste molemmista.

Pikkupetojen kodista löytyy viisi kissaa. Haiku, joka oli tällä kertaa emännälle yllättäen tuttavallisin ja halusi paljon rapsutuksia.

Koda ja Minho kodin punaturkit.

Nora, joka nautti ilmavirrasta avoimesta tuuletusluukusta. Ja Ragnar joka oli valloittanut laatikon. Kaikki niin ihania! Olipa kiva nähdä teitä monen vuoden jälkeen!

Toinen koti oli sitten JustKittying, jossa kasvavat 9-viikkoiset siperiankissan pennut Proud Mary ja Ramble Tamble. Molemmat niin syötävän söpöjä ja hurjia leikkimään!

Helmi äiti seurasi vierestä iltapäivän menoa.

Ja isoäiti Cinna pysyi viisaasti sivussa.

Kyllä meillä olikin hurjat leikit!

Ja poseeraamisen taitokin on jo olemassa, mutta eihän se pentujen vika ole jos emäntä ei meinaa ehtiä ottaa tarkkoja kuvia.

Iso kiitos molemmille kodeille! Oli ihana nähdä niin kissatätejä kuin kauniita kissoja!

Kukkivaan Tassulinnaan

 Tervetuloa Tassulinnaan.

 

Tästä ladosta vielä tovi eteenpäin.

 Puiden reunustamaa kujaa Tassulinnaan tullessa vasemmalla on tuuhea syreenipensaikko, jonka takaa ilmestyy itse Tassulinna. Mitäs muita kukkia pihasta löytyy.

Neidonkurjepolvea.

Sammalleimua eri väreissä.

Kurjenmiekkoja on erilaisia. Ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt siperiankurjenmiekka.

Arvokas Pepsi-kukka nauttii elämästä keinun nojalla.

Kieloja on pihassa villinä siellä täällä.

Ympäristössä ovat kaikki tuomet tuomenkehrääjistä valkoisia, mutta tähän ei kehrääjät ole (vielä) osuneet. Taustalla joen rannassa erikoisen väriset puut ovat juuri tuomenkehrääjien muumioimia.

Vanha ja rakas kurjenmiekka, joka on muuttanut jo niin monta muuttoa ettei laskuissa pysy. Alunpitäen otettu mukaan vuonna 2011.

Lopuksi vielä yksi kuva tällä hetkellä kukkivista lajeista, jo lakastuvalta näyttävä mutta sinnikäs Max-kukkanen. Johtunee varmaan siitä ettei meillä ole satanut lainkaan kolmeen viikkoon ja kaikki kaipaavat vettä.

Kyllä kukkaset ovat ihania!

Akileijoja akileijoja

 Piha on alkanut kukkimaan. Niin mökillä kuin kotona. Akileijat ovat emännän suurin rakkaus. Erivärit ja mallit ovat niin kauniita. Tässä on akileijakuvia kummastakin paikasta.

Mökillä akileijat sopivat hyvin maisemaan.

Valkonen akileija on niin herkkä ja kaunis. Tätä oli vain mökillä, mutta useammassa paikassa. Emäntä otti yhden mukaansa ja toivoo että se lähtee kotona kasvamaan akileijapenkissä.

Mökin herkkää vaaleanpunaista ja violetin sävyistä Rose Barlowta.

Kotona oleva vaaleapunaista sävyä.

Violtetin eri sävyjä kerrottuina. Niin ihania kaikki.

Kodin akileijapenkki.

Sinivalkoinen.

Keltainen unelmani, joka kukkii ensimmäistä kertaa siemenestä kasvatettuna.

Emäntä on siemenistä yrittänyt saada uusia lajikkeita. Ne ovat kyllä kasvaneet, mutta kukkia ei niihin näytä tulevan tänäkään vuonna lukuunottamatta keltaista. Ehkä pitää ostaa taimia jatkossa.

Kukkaista juhannusta!

Ulkoilua mökillä

 Pepsi ja Max:

Emännällä on ylityövapaaviikko. Sen aluksi lähdimme mökkeilemään, kun on niin hienot säätkin. Autossa onneksi on ilmastointi ja emännän lyhyillä tauoilla autolle löytyi varjopaikka (tosin varsinkin minä Pepsi moitin kovasti että miksei me päästä tauolle). 

Pepsi: Vihdoin oli venematka ja sen perään metsäautotie mökkiautolla. Ihanaa, tiedän mitä on edessä! Hieman tympeä ilmeeni johtuu siitä kun tuuli osuu avoimesta ikkunasta (itse sen  painoin auki) silmiini ja viiksiini. Onneksi vauhti oli hiljainen (metsäautotie ei ole rallitie).

Mökkikalliolla, ihanaa!

Pepsi: Miten tätä järvivettä juo, kun tässä on tällaista keltaista sotkua! (kirjuri: männyn siitepölyä)

Max: En tiedä haluanko pitemmälle ulkona. Nämä terassin raput ovat ihan hyvät.

Max: Voin istua ihan hyvin tässä. Miksi pitäisi mennä kauemmaksi?

Pepsi: Voi tuota Maxia. Mökillä on parasta kun saa pyöriä pitkin tonttia.

Mutta ranta on ehdottomasti paras ja kiehtovin!

Pepsi: Rakastan mökkiä. Rakastan järveä. Täällä on paras. Onneksi emäntä toi meidät taas tänne!

Max: Öö, jos pari rappua alemmas. 

Rantavenyttelyt ja kynsimiset ovat täyttä parhautta!

Max: Mä uskalsin huvimajalle, urhea minä (huvimaja näkyy muutama kuva sitten). Onneksi täällä ei ole mitään pelottavaa.

Max: Eiku hetkinen. Mikä tuossa puun vasemmalla puolella on?

Iik, se liikahti! Äkkiä sisälle turvaan!!

Emännän jälkikirjoitus: Jäniksen poikanen taisi säikähtää yhtä paljon kuin Max. Pepsin kohdatessa jäniksen poikasen meinasi tulla ajojahti, onneksi naru ei riittänyt kovin pitkälle.

Kesä on nyt

 Max:

Nyt on kesä!

Nautin.

Onko parempaa kuin nauttia auringon lämmöstä pihanurmella 😻

Tassuja lämmittää, kuumottaa nenää, hiiriä pyytää täss´ jaksa ei enää. Hölmö täss´ lämmössä kiipeää puuhun, tulkohon saalis tän laiskurin suuhun! (Heikki Koivunen 2003)

Vihdoin kukkii

 Max:

Vihdoin meillä alkoi kukkimaan. 

 Ensimmäisenä aloitti ulkona vanha pioni. Vaikka luulette että mä ihailen kukkia, niin oikeesti mä seuraan pörriäisiä että olisiko niihin mahdollisuuksia (emäntä ei tykännyt, miksiköhän).

Samaan aikaan sisällä päätti kiinanruusu avata ensimmäisen nuppunsa.

Tulppaaneita meille ei tänä alkukesänä tule. Yökylmyys piti siitä huolen ja pienet nupun alut nuukahtivat. Emäntä ei niitä suojellut, vaan suojeli ostettuja kukkia, kasvihuonetta ja kasvimaalaatikoitaan.

Akileijapenkissä kukintaa on vasta aloittanut sininen japaninakileija. Muihin akileijoihin on vasta nuppuja tulossa.

Max: Sammalleimukaan ei oikein kovasti kuki, mutta jotain sentään.

Ja syreeni aloittaa kukintaa. Kohta kukkii moni muukin näiden lisäksi. Odotamme niitä jo innolla.

 

Mun tassu voi jo aika hyvin. Välillä kävelen jo ihan normaalisti ja välillä vähän varoen, mutta eiköhän se pian ole ihan kunnossa.

 

- Max