Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. syyskuuta 2024

Rokotuksilla ja muuta ronkkimista

 Max:

Oli hieno aurinkoinen syyskuun keskiviikko. Nautin päiväunista häkissä riippumatossa. Yhtäkkiä emäntä alkoi houkuttelemaan sisälle että saisin herkkuja. Pitkään harkittuani ajattelin pistäytyä sisällä herkuilla.

Seuraavaksi huomasinkin olevani kopassa ja matkalla. Eikä nyt mentykään kivaan paikkaan vaan eläinlääkäriin 🙀 Linnoittauduin kopan takaosaan.

Mutta se ei auttanut. Atte-lääkäri oli taas ovela ja otti minut flegmaattiseksi muuttuneen kissan pöydälle pehmusteiden kanssa. Ja siinä sitten makasin. Atte tutki ja kuunteli, otti tassustani verikokeet (en edes säpsähtänyt), tuikkasi rokotteen (en edes säpsähtänyt) ja ronkki peppuani (anaalirauhaset, nyt säpsähtelin).
 

Kävin puntarissa. Vuoden alusta on tultu alas 600grammaa, mutta vielä olisi muka laihdutettavaa. Höh!

Ehdottomasti paras hetki oli, kun verikokeet näyttivät kelvollisilta ja emännän etsittyä kortin lompakostaan pääsimme kotiin. Pääsin nauttimaan iltalämmöstä terassille. 

- Max

Ps. Illalla en tullut edes herkuilla sisälle häkistä, kun oli nukkumaanmenoaika. Päätin nukkua koko yön häkissä, mutta yöllä tulikin liian kylmä ja menin sisälle emännän viereen nukkumaan.

lauantai 10. helmikuuta 2024

Maxin laihdutus alkoi

Max:

Emäntä teki uudenvuodenlupauksen. Että minun pitää laihtua! Minusta kyllä sen olisi pitänyt katsoa itseään peiliin eikä tuijottaa minun hartaasti kasvattamaani massua. No tammikuun eka päivä se alkoi. Vähemmän ruokaa, enemmän liikuntaa - ohjelma.

 

 Ensimmäiset kaksi viikkoa oli ihan kamalaa. Ei enää jatkuvaa raksubaaria vaan pieniä eriä muutaman kerran päivän aikana.

Saisipa edes syödä suoraan kiposta, mutta emäntä laittaa ne vähätkin raksupyramidiin ja ne pitää taistella sieltä ulos että saa syötyä.

Melko pian tajusin, että jos en halua kuolla nälkään, on alettava syömään märkäruokaakin. En ole koskaan piitannut märkäruoasta, mutta koska oli nälkä.

Leikkiminen on taas ollut ihan kivaa. Olen ollut viime aikoina laiska leikkijä, mutta pari minuuttia silloin tällöin päivän aikana onkin ollut taas kivaa pitkästä aikaa. Pepsikin on innostunut toisinaan.
Isot laservalot on hauskoja! Pieni pistevalo ei minua houkuttele (emäntä miettii onko sillä tekemistä näön kanssa joka ei ole koskaan ollut Maxin vahvin aisti).
Antaisi emäntä edes useammin herkkuja, mutta ei millään, vaikka parhaimpani yritän viedä sen hermot.
 

Ai oonks mä laihtunut? No varmasti monta kiloa. Siltä musta ainakin tuntuu. 
  (Emännän ihmisvaa'an mukaan tammikuun aikana 6,8 kilosta noin sata grammaa alaspäin, mutta parempi mittaustapa on kehitteillä koska tämä ei ole tarkka metodi)
Tällä hetkellä jatketaan näin ja odotetaan kevättä että päästään lisäämään valjastelulenkit kunto-ohjelmaan.