sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Pandamainen lauantai

Pepsi:

Siis etkö emäntä tosiaan aio tehdä lauantaiaamupäivää ylitöitä, kuten olet tehnyt jo monta lauantaita kanssamme. Mitä sinulla on mielessä, kun pakkaat reppua? Minne oikein suuntaat ilman meitä?

Ja niin se emäntä sitten lähti retkelle autolla odottavaisin tunnelmin. Kuulemma yhtä haavettaan täyttämään.

Ei, se ei ollut pikkupanda, vaikka Phoenix olikin niin älyttömän söpö ja pörröinen.
Vaan pandat. Ihan oikeat sellaiset. Pandat olivat aamupalalla, eivätkä yhtään häiriintyneet kuiskailevista ja kuvailevista ihmisistä. Yllä Lumi, alla Pyry.
Rentoa tuntui meininki olevan. 
Max: Kiva kun emäntä tulit kotiin väsyneenä, mutta onnellisena. Nyt voidaan viettää loppuviikonloppu laiskottelemalla. 

Hyvää laiskottelu sunnuntaita!

keskiviikko 22. helmikuuta 2023

Lumikola nukkekotiin

Heipä hei! Tassulinnan pohjalaistalon nukkekodin väki kaipasi lumikolaa ja ajattelinpa väkertää sellaisen majakan pajassa, kun näin talvella ei ole hirveästi majakanvartijan hommia. 


Anteeksi sotkuinen pajani. Mutta siellä tämän väkersin.
Tässä kola näkyy paremmin juuri ennen maalaukseen menoa. Sitten toimitin sen pohjalaistalolle.

Kylläpä tällä on hyvä kolata. Mutta mitkä nuo jäljet ovat?!
Varohan kisuseni, täällä on joku iso kissaeläin liikkeellä. Ei liikuta enää hämärällä.

 
Ps. Emäntä mainitsee että kolan materiaalina oli talouspaperirulla.
Ps2. Suuren kissapedon tassunjäljet tunnistettiin tarkemman tutkimisen jälkeen suurikokoisen Max -lajin jättämiksi.

sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Arjen tehtäviä ja Max arpoi

 Pepsi:

Kerron ensin perjantaista. Se alkoi erikoisesti, kun roska-auto kulki. En ehtinyt juosta ulko-oven ikkunasta valvomaan työtä, sillä olin aamupäiväunilla viltin alla, mutta ikkunalle vielä ehdin. Ai mikä siinä on ihme; no iso auto, pysähtyy talojen pihaan ja tuli vain päivän myöhässä vaikka lehdessä oli lukenut että roskisauto on tehnyt konkurssin tai jotain.

Siellä se on jo naapurin pihassa.
Perjantaina myöhemmin emäntä otti jugurttia työpöydälleen välipalaksi, mutta ei ehtinyt kaappimaan sitä kun piti vastata johonkin sähköpostiin juuri silloin. Niinpä kissan velvollisuutena näin tehtäväkseni käydä putsaamassa kippo. Eihän nyt hyvää tavaraa saa päästää pilaantumaan. 

Max:

Arvoin äsken Kreisi kissaleidi -kirjan voittajan. Valinta oli äärimmäisen vaikea.

Mutta voittajaksi tuli Sartsa eli Merri ja Frodo saavat lukemista.
Mutta olisin voinut arpoa lisää. Myös tälle..
..ja näille kaikille! Epistä kun vain yksi voitti. Pitää järjestää pian taas joku arvonta.

- Max

torstai 16. helmikuuta 2023

Kreisin kissaleidin arvonta

Max:

Luin kissan Kreisi kissaleidi. Totesin että emäntä on juuri sellainen.

 

Ja kun lukee kirjaa tarkemmin, tunnistan monta lukijaakin teksteistä ja kuvista 😸

Pepsi: Olen samaa mieltä!
 Saimme Kirjapajalta arvottavaksi blogiin/instaan tämän kirjan. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä blogipostausta ja/tai instasivuamme. Jos kommentoit blogissa anonyyminä, niin kirjoitathan nimimerkkisi tekstiin.

Osallistu viimeistään 18.2., sillä arvon kirjan onnekkaalle kreisille kissaleidille sunnuntaiaamuna. 


- Max

Ps. Musta kreisit kissaleidit on ihan parhaita!

maanantai 13. helmikuuta 2023

Mustia kissoja ja vähän muutakin

 Pepsi:

Luulin että emäntä lukee koko viikonlopun kanssani kirjaa (Michelle Obaman elämänkerta meneillään), mutta ei se sitten malttanutkaan.

Sunnuntaina emäntä päätti lähteä käymään kissanäyttelyssä Kauhavalla. 

Näyttelyssä se tapasi muun muassa Kermakupin Mesin. Mesi on abessinialainen ja tosi nätti.
 
Näyttelyssä ei ollut valtavasti kissoja, mutta yllättävän monta myyntipistettä. Yksi oli emännälle ihan uusi ja kuulemma aivan ihana. No nimi yrityksellä ainakin on hyvä.
Yrityksen nimi on Mustakissa. Eikös nimi jo lupaakin hyvää! Myynnissä oli kuulemma monenlaista ihanaa. Tässä koruja. Emäntä tajusi myös ostaneensa heidän ystävänpäiväkortteja jo ihan ruokakaupassa käydessään (ei kuvaa, koska ne on lähetetty maailmalle).
Kotia emäntä osti tuollaisen tiskirätin. Se on kuulema kuin minä leipomassa iltaisin.
Ja jääkaapin oveen tuli uusia kissamagneetteja. Ne pitää hyvin kiinni tuon minun vakiajatukseni.
 
- Pepsi, lähes musta ja kinkkuleikkeleen suuri ystävä

perjantai 10. helmikuuta 2023

Ulkoilemassa uusissa valjaissa

 Max:

Tänään oli upea päivä ja aurinko paistoi viimasta huolimatta. Toisin kuin eilen, jolloin tuntuu että kaikki lentää ulkona (kasvihuone koki kovia). Niinpä halusin lähteä ulos testaamaan uusia valjaitani. 

 Meillä on tämän verran lunta. Siihen ei uppoa, mikä on minusta tosi hyvä. 

 Heinätkin ovat syötäviä. Tosin emäntä ei tykkää että järsin niitä.

 Ai ettekö oikein näe mun uusia valjaita näistä kuvista. No mä näytän kohta paremmin. Eka kerron että emäntä löysi nämä paikallisesta faceryhmästä ja haki ne eilen. Ne omisti ennen Mekku. Hän on kaunis vai mitä:


 No tällaiset valjaat. Tykkään.

Niin oli ulkona Pepsikin. Mutta se ei ole saanut aikoihin uusia valjaita. Meistä molemmista oli kuitenkin kiva ulkoilla!

Loppuun kuva liikennemerkistä, jonka emäntä näki viime viikonloppuna. Mekin tarvittaisiin tollanen!

- Max

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Palapeli unelmien kuvalla

 Pepsi ja Max:

Emäntä osti muka itselleen minipalapelin. Sata (100) palaa. No mehän se sitten koottiin kuitenkin, koska meitä kiinnosti että mikä siinä on kuvana.

Pepsi: Tässä se nyt on valmiina. Viimeisen palan laittajan voi tunnistaa varjosta.

Tässä on erinomainen kuva. Peilikuva kissasta on lähellä sitä mitä minäkin näen. Minä näen kyllä pantterin.
Max: No tämä onkin kuva minusta. Minä katson kuvaani ja siinä näkyy se mitä minäkin näen eli suuri ja vaarallinen tiikeri!
Ja nyt tämä suuri peto nappaa tuon hiiren!

- taitavat kissapedot Pepsi ja Max

torstai 2. helmikuuta 2023

Luimme Voodoovuoren ihmeestä

 Pepsi ja Max:

Emäntä on kova lukemaan kirjoja. Yleensä kirjoja lainataan kirjastosta, mutta tämän kirjan hän ihan osti kustantajalta Päivältä. Kirjan nimi on Voodoovuoren ihme - Kutsu valoon Haitin lapsille. Ja sen on kirjoittanut Megan Boudreaux. Luimme kirjan yhdessä.

Megan oli 24-vuotias kun hän vuonna 2011 muutti maanjäristyksestä kärsineeseen Haitiin tietämättä että mitä alkaisi tekemään. Hiljalleen oikea tehtävä löytyi orpojen lasten kanssa, jotka olivat vailla koulutusta, turvaa, ruokaa ja joita kohdellaan kuin orjia. Näitä restavek-lapsia on Haitissa on 300.000-500.000.
Pepsi: Megan on ollut tosi rohkea, kun on uskaltanut lähteä auttamaan näitä lapsia ja perustanut Respire Haiti -avustusjärjestön, jolla on mm koulu 500 lapselle. Ja vielä juuri sinne Voodoovuorelle, jossa oli öisin eläinten uhraamista ja rummutusta.
Max: Tosi rohkea. Ja kirjassa on kaikki kerrottu niin jännästi. Ja sanottu ettei oikea ratkaisu ole vain täyteen ahdetut orpokodit vaan että saa tulevaisuuden näille lapsille ja että aikuiset tajuaa ettei restavek -lapsien pitäminen ole ollenkaan fiksua.
Kirjassa on myös kivoja kuvia.
 
Me suositellaan tätä kirjaa, sillä se oli emännänkin mielestä paras kirja mitä on tähän mennessä lukenut tänä vuonna. Ja avasi taas silmiä näkemään ettei elämä olekaan kaikessa aurinkoista kaukana  Karibianmerellä (me ei taideta sinne asti matkustaa koskaan).

Kiitos myös hyvästä kirjan suomennuksesta Mirja Sevonille 💗

- Pepsi, Max ja emäntä