Itämaisia kurkkaamassa

Kissakahvila -tapaamisen jälkeen käväisin lauantai-iltana kurkkaamassa Elämää ja Elämyksiä - blogin itämaisia kissoja.

Mukana treffaamassa oli myös blogien lukija Leena ja Pojat, joka sai kaikki kolme poikaa ympärilleen.

Pirkon ihanassa puutarhassa oli jo liian pimeää kuvaamiseen, mutta nappasin silti kissojen ulkotarhasta kuvan. Näyttää viihtyisältä pimeässäkin.

Gebsu esitteli korkealla seinällä olevaa kiipeilyrataa, johon pääsee nousemaan pylvästä pitkin.

Béla ja Nipsu "jonossa". Nipsu tykkäsi kovasti huiskaleikistä.

Niin komea Gebsu. Olipa kiva piipahtaa moikkaamassa poikia.

Pepsi ja Max kävivät Tammereella

Pepsi ja Max:

Me päästiin käymään Tammereella, kun emäntä ei halunnut jättää meitä kotiin kaksin, kun Maxin sairastelun syy on vielä etsinnässä. Etukäteen ihmiset jänskättivät, miten Max pärjää, kun se inhoaa muutenkin matkailua. Mutta kaikki meni loistavasti. Me molemmat nautittiin täysillä Tammereella käynnistä!

Se Tammereen parveke on niin siisti. Siellä pystyy ottamaan aurinkoa ja siellä on lämpimämpi kuin meidän häkissä (näin syksyisin).

Ja sieltä parvekkeelta on tosi siistiä seurata alla kulkevia autoja ja ihmisiä!

Välillä pitää tietty lepäillä ja toki reissussakin on hyvä tehdä selväksi kuka on kuka!

Meitä kävi moikkaamassa myös pari tätiä, joista toisen tuoksut tunnistettiin Penaksi (oi mitkä aromit!) ja toinen täti oli Miukumaasta. Ne tädit toivat nuo ylläolevat lelut meille (Maxin tassun edessä).

Tammereella oli tosi kivaa! Mutta kiva oli palata kotiinkin ja päästä kopasta omiin ympyröihin.

Matkattiin automatkat tosi nätisti yhdessä eikä neuvottu yhtään kuljettajaa!

Purnauskis tapaaminen

Olen jo useasti kirjoittanut Purnauskis - kahvilasta ja tällä kertaa ajattelin, etten ota montaa kuvaa. Mutta niitä tuli kuitenkin otettua vaikka kuinka - huoh. No saatte sitten nähdä niistä vain osan, mutta aika monta.

Moro, minä olen Viiru!

Lauantai-iltana meillä oli kissabloggaajien tapaaminen Tampereen Purnauskis -kissakahvilassa. Paikalla meitä oli 20 pulisevaa, höpöttelevää ja valokuvailevaa ihmistä (19 hullua naista + yksi urhoollinen mies). Olisittepa kuulleet sitä pölinää, mikä kuului kun pysähtyi paikalleen kuuntelemaan.

Yläkuvassa vasemmalta Evo, Nurri, Lumi, Piki ja Viiru.

Kuvailun ja höpöttämisen välissä saimme nauttia kahvilan herkuista. 

Pöytäseuranani minulla oli paitsi kissoja rakastavia naisia, myös Evo, joka sinnikkäästi piti viereistäni tuolia varattuna. Alla Evon tassut.

Evo nautti Pepin rapsuttelusta täysillä. Alla Piki ihmettelee akvaarion elämää.

Viiru ja Lumi ovat niin kauniita ja heitä on helppo kuvata. 

Saimme tapaamisesta mukaan Primacatin kassit kotiin. Lumi olisi mielellään ominut ne kaikki.

Ilta oli upea. Vaikka yritin jututtaa mahdollisimman monta, ei siihen riittänyt aika. Toivottavasti kaikilla oli yhtä hyvä fiilis kuin minulla, kun lähdimme ulos Tampereen syksyiseen iltaan.

Pepsi lähetti rakkauskirjeen

Pepsi:

Olen vähän pihkassa ♥. Tai siis en oikeassa pihkassa, mutta sellaisessa "leikkipihkassa". Minun loveni ♥ on Hannibal. Hannibal on komea ♥ mustavalkoinen ♥ kolli ja halusinkin lähettää hänelle henkilökohtaista postia ja päädyin muiskuttimeen.

 Näissä kuvissa kirjoitan Hannibalille kirjettä muiskuttimen mukaan.

Emäntä lupasi viedä postini johonkin laatikkoon työmatkalla. Taisi se viedä; ei se ainakaan tullut enää kuoren kanssa kotiin. Minulle jäi sitten toinen osa tästä muiskuttimesta.

Tässä on se minun osa. Hannibalille meni toinen vastaava muiskutin.

Oi Hannibal, kun minä ajattelen sinua lämpimästi tätä pidellessäni ♥♥

Mitähän Hannibal tykkäsi lahjastani?

Kuningatar määrää

Meillä aika monessa asiassa Pepsi määrää ja pitää komentoa. Tämä on erityisesti Maxia kohtaan, mutta kyllä se isäntääkin yrittää määräillä ja varsinkin emäntää pitää määräillä!! Tässä yksi tapaus:

Tassulinnan tornihuoneesta on kiva katsella ulos tuuletusluukusta, jos se sattuu olemaan avoinna (kapealla, jottei kissat mahdu katolle).

Pepsi: Tämä on minun juttu! Mene pois edestä että näen hyvin ulos!

Pepsi: Tajusihan se lähteä. Nyt voin keskittyä rauhassa katselemiseen ja ulkoilman haistelemiseen.

Määräilläänkö teillä?

Max nauttii syysilmasta

Syksy on saapunut. Ainut auringonkukka, joka nousi siemenestä, avasi viikonloppuna kukkansa:

Ja ensimmäiset kasvikopperoni tomaatit ovat vihdoin syötäviä (lisää on kypsymässä):

Maxin sairastelu on toivottavasti nyt ohi. Epäilyksenä oli ensin flunssa, sitten astma (kuvausaika on jo varattu tulevalle viikolle, mutta perun sen jos tilanne pysyy hyvänä). Mutta sitten tuli mieleeni että aloitin sekä uuden raksun että uuden herkun pari päivää ennen pärskimisen alkamista ja lopetin niiden antamisen nyt puolessa välissä viikkoa. Ja pärkiminen loppui parissa päivässä sen jälkeen. Kummatkin tunnetut tuotteet ovat ymmärtääkseni sopivia sekä herkille että allergisille kissoille.. Voisiko Max olla kuitenkin jommalle kummalle näistä allerginen? Pidän nyt hetken tauon näistä tuotteista ja sitten on otettava testaus. En kerro vielä tuotteiden nimiä julkisesti, sillä haluan ensin varmistua asiasta.

Nyt on muutama päivä mennyt ilman pärskimistä ja sen kunniaksi Max pääsi kolmen viikon lenkkeilykiellon jälkeen ulos valjastelemaan:

Lenkkeilystä metsässä ei meinannut tulla mitään, kun Maxilla oli ollut niin ikävä jokaista ruohutupsua ja pensasta ja pöheikköä, että kaikkia piti päästä "lähentelemään". 

Mutta Max rakasti tätä lyhyeksi jäänyttä käyntiä syksyisessä metsässä, jossa pääsi hyvin maastoutumaan. Kotipihassa oltiin vielä yli tunti emännän tehdessä pihatöitä ja Max nautti. Eikä yhtään pärskäystä tullut riehumisesta tai pirtsakasta ilmasta huolimatta :)

Ihanaa Max, kun jaksat touhuta! Ja pysy nyt myös terveenä (peukut ylös!).

Syysarvonnan voitto

Syysarvonta on päättynyt ja voittaja on arvottu.

Arpojana toimi ystävällisesti Max. Palkintohan näkyy tässä kuvassa:

Arvontavideo:

Lapusta paljastui:

Johanna ja Peppi Kipua ja poskipunaa -blogista! Pepsi oli mustavalkoisesta Pepistä voittajana niin hyvillään, että alkoi heti leikkimään Maxin arpomalla lapulla. Tässä Pepsin poseeraus lapun kanssa:

Onnea Johanna ja Peppi!

Max jatkoi syyspäivästä nauttimista loimuavan takan ääressä.

Gerbiilien uusi koti

Emäntä osti kesällä kauan haaveilemansa isomman kodin gerbiilitytöille. Kannettuamme terraarion sisälle piti kissojen tehdä luonnollisesti heti alkutarkastus.

Max: Mikä tämä on? Onko tämä meidän uusi pesä?

Pepsi: "No ei ole pesä! Enhän minä mihinkään kovan päälle menisi makaamaan! Joku muu idea tällä kapistuksella nyt on!

Max: "Tässä jutussa on joku asunut joskus. Tuleekohan tähän joku nytkin asumaan?

Pepsi: "Ehkä, saa nähdä!"

Nyt sitten ihmetelläänkin kovasti lasin takana, kun tähän kahdelle kissalle mitoitettuun kopperoon on muuttanut kaksi pienempää gerbiiliä, joilla on vähän kissoja paremmin tilaa:

 Tea

Max ja  tyttökaverinsa Valko.

Uudessa kodissa on kiva myllätä. Valko löytyy kuvassa vasemmalta, Tea oikealta.