Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. huhtikuuta 2023

Pääsiäisjuhlamatka

 Pepsi:

Emännän äiti täytti pyöreitä (70) ja halusi matkalle. Koska päivä sattui juuri pääsiäislauantaille ja emännällä oli vapaata ja mekin haluttiin reissuun pitkästä aikaa, niin sitten mentiin kaikki niin kauas kuin länteen autolla pääsi ilman papereita eli Raippaluotoon.

Perillä odotti viime kesältä tuttu mökki, aurinkoa, lintujen ääniä, hyvää ruokaa ja hirveesti lunta.
Max ei muistanut mökkiä heti kunnolla ja se juoksi piiloon parvelle patjojen taakse.
Minä taas muistin välittömästi. Jokapaikassa oli kuitenkin uusia hajuja. Tässä ryijyssä oli jotain tosi jännää tuoksua. Ja yhden maton emäntä nosti ulos jäähylle, kun me mentiin siitä ihan sekaisin.
Ikkunasta ei näkynyt tänä vuonna merta, kun se oli vielä jäässä. Ihmiset kävivät näkötornissa tähyilemässä vettä, mutta se oli liian kaukana.

Hiljalleen Maxikin rentoutui ja alkoi nauttia matkasta.
Mutta ulos se ei halunnut kuten minä. Kävin joka päivä ulkona. Siellä oli mökin omistajien kissojen tuoreita terveisiä.
Ja kyllä minä yhden heistä näinkin. Tässä tähyän mökin omistajan pihaan. Siellä polun päässä on itse reviirin halitsija. Emäntä sanoi että ei ärsytetä paikan pomoa vaan ollaan kohteliaita vieraita.
Matkailu on kyllä kivaa. Tässä Max miettii että ei varmaan uskaltaisi tuollaisella purjelaivalla kohti auringonlaskua, vaikka kovasti tekisikin mieli.
Oli kiva kevät/pääsiäis/juhlareissu! Toivottavasti päästään uudestaan.
 
- Pepsi

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Saaristossa merituoksuissa

 Pepsi:

Teimme yöretken Merenkurkun saaristoon. Meille ihan uusi paikka, emännälle kanssa melko tuntematon. Ei sinne onneksi ajanut kuin pari tuntia (yhdellä pysähdyksellä). Ja että se olikin kaunis paikka!

Tuolla korvieni takana on Ruotsi. On on, siristelkää vain silmiänne.

Meillä oli kiva vuokramökki, noin 50 metriä meren rannasta. Mökissä oli sopivasti tilaa ja se oli tosi kotoisa.

Max omi heti parven. Hän kuulemma asuu siellä. Ja niinpä se melkeinpä asuikin. Kävi vain välillä alhaalla syömässä ja vessassa ja moikkaamassa meitä muita. Se oli oikein tyytyväinen näköaloihinsa (pyöreästä ikkunasta näkyi viipale mertakin).
Minä taas olin heti sitä mieltä, että mertahan tänne tultiin katsomaan, eikä ikkuna siihen riitä!
Näkötorniinkin nousimme. Sieltä vasta näkikin kauas!
Ja alas oli tosi pitkä matka. Halusin mennä ennemmin rappuja alas.
Emäntä käveli välillä omiaan.
Ja minä pelasin välillä silmäpeliä omistajan Black -kissan kanssa ikkunalaudalta.
Max kysyi että jäämmekö tänne asumaan.
Mutta ei, kaikki kiva loppuu aikanaan. Ja just kun löysin parven kaiteen päältä just sopivan nukkumapaikan, olikin lähtö kotia. Mutta kivaa oli! Haluamme toistekin tänne!

- Pepsi