Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogikaveri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogikaveri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. kesäkuuta 2025

Pörröpesä

 Max:

Emäntä kävi reissussa Lounais-Suomessa ja toi sieltä tuliaisia. Mietin päivän ja sitten päätin testata.

Mutta tämähän on kiva!
Nyt en ymmärrä miksette Miukumaan Minni (yläkuva) ja Tellu (alakuva) tykkää tästä pörröpesästä? Ps kuulin että olet Tellu yhtä tehokas villasukkavaras kuin minä 😹
No ei se minua kyllä haittaa ettette tykänneet. Minä tykkään. Tämä on kiva paikka nauttia takkatulesta kesäisenä sadepäivänä.
Ja tässä saa yllättävän hyvät unet. 
Joten kiitos tytöt. Minä pidän pörröpesästä hyvän huolen.

 -Max


keskiviikko 19. helmikuuta 2025

Rip Sofia - ikävä on

 Kiitos Miukumaan Sofia, että emännällä oli mahdollisuus niin monta kertaa yöpyä luonasi vuosien aikana ja ihailla sinun kauneuttasi ja luonnettasi. Pidit emännästä aina hyvää huolta, kun se oli reissun päällä kaukana meistä. Ja olit viisas kaikissa kommenteissa blogiimme. 

Miukumaan Sofia 15.5.2006-18.2.2025.

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle ja mamille ihan kauheasti voimia!

- Pepsi ja Max

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Sipuli ja Täti

 Terävät blogilukijat jo tietävät otsikosta kenellä emäntä kävi kylässä Itä-Suomea pitkin poikin reissatessaan. No tietenkin Kassisella ja Sepolla.

 

 Siellä ne ovat; karvaeläimet bongattu eläintarhasta!

Molemmat esiintyivät erittäin vieraskoreesti. Yllä Seppo, alla Kassinen.
Emäntä ei havainnut mitään kaltoinkohtelua. Herneitäkin saivat molemmat haistaa.
Seppo oli jopa komeampi kuin kuvista voisi päätellä 😻

Kassinen sai margariinia.

 

Seppo sai hissikyytiä olkapäillä. Kaikki vaikutti oikein ihanalta ja rauhalliselta kodilta henkilökuntaa myöten. Täällä selvästi rakastetaan ja kunnioitetaan kanssa-asujia. Olipa ihana käydä kauniissa kodissanne!



Anteeksi mitä Kassinen huudat sieltä eläintarhan laudoituksen välistä? Haluat lähteä mukaani? Miksi?

 Emäntä tuli kuitenkin kotiin ilman Kassista mukanaan ihana kortti 😻

Ps. Toisen näkemyksen vierailusta voit lukea täältä

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Saaristossa ja juhlissa

 Emäntä lähti reissuun. Junalla Turkuun, jossa vastassa oli juuri 18 vuotta täyttänyt Miukumaan Sofi. Juhliin palaan vähän myöhemmin.

Emäntä on pitkään haaveillut Turun saaristosta. Joo, on hän nähnyt sen viikkarin kannelta, mutta haaveena oli nähdä sitä myös muilta osin kuin isosta laivasta laivaväylältä käsin. Nyt astuimme perjantaina Miukumaan mamin kanssa Nauvosta yhteysalukseen ja siitä alkoi vajaan parin tunnin matka toiseen emännän haaveeseen eli Saaripalstalle.

 Mennessä aluksella oli autoja ja matkustajia (18 ihmistä ja 2 kissaa), joita tiputeltiin matkan varrella eri saariin. Palatessa olimme kaksin aluksella ja saariin ei poikkeiltu. Sää oli loistava meripäivälle.

 Perillä lauttarannassa oli Saila vastassa ja kävelimme Saaripalstalle saaren halki kulkevaa hiekkatietä pitkin.

Ja yksi unelma toteutui; nähdä oikeasti omin silmin miltä kaikki Saaripalstalla näyttää kaikkien blogikuvien jälkeen, joista on yrittänyt saada käsityksen että mitä ja missä.

Ihana Ransu lupasi toimia oppaanani.
Sisällä oli idyllistä, mutta enemmän teki mieli kierrellä ulkona.
Ransu näyttää isoa ja kaunista pihaa.

Ihana oli nähdä kaikki ne kukat, jotka olivat jo kukassa. Ja se lupaus mitä kaikkea on tulossa, sillä nuppuja ja varsia nousi niin monenlaista ja -väristä.

Ruusutulppaani 💓
Myös Musti kävi tervehtimässä, mutta pehtoorilla oli kovasti kiireitä.
Ulkohuussin minihuussin sain nähdä myös livenä.
Kolmisen tuntia oli aikaa olla perillä. Sitten koitti makoisan kahvittelun ja kaiken kauniin jälkeen 1,5 tunnin paluumatka Nauvoon ja siitä edelleen Turkuun. Kaikki oli merellä ja saarella niin eri näköistä ja tuoksuista, äänimaailma mukaan lukien, aina sisämaassa asuneelle. Mikä kokemus ja mikä onnellisuus!

Lauantaina juhlimme sitten Sofia 18 vuotta. Kaunis ja ystävällinen Sofi oli tehnyt hyvät purtavat herkullisista kissakekseistä lähtien. Sofin omalla herkkupöydällä oli tahnulia ja hyvin se näytti maistuvan. 
 
Olipa hieno reissu!

torstai 26. lokakuuta 2023

Sonja ja kadonnut ratsastaja -kirja

 Max:

Sain luettavakseni Jujun ja Nupun uusimman kirjan, jonka niiden emo Satu Heimonen on naputellut koneelle! Kustannus Mäkelän kustantaman kirjan nimi on  Sonja ja kadonnut ratsastaja.

Kirja on neljäs osa Sonja sarjaa, jossa yhdeksäsluokkalainen Sonja seikkailee hevosten parissa. Kirjassa on ihmissuhdekiemuroita, seurustelua, kadonnut ratsastaja, hevosia ja poneja sekä rohkeuden kanssa haasteita. Mutta mitä parasta, kirjassa on myös kaksi kissaa Suttu ja Risa!
Kirjaa on helppo lukea, mutta hevosalan sanaston ymmärtäminen helpottaisivat ymmärtämistä. Kirja olisikin oikein sopiva heppatytöille!
Tykkäsin kirjasta, mutta musta Nuppu ja Juju voisivat ottaa seuraavissa kirjoissa enemmän sanavaltaa eikä antaa emon kirjoittaa niin paljon hevosista ja ihmisten ongelmista. No joo, ehkä kirja ei kuiteskaan ollut tarkoitettu kissoille 😸

Kiitos, kirjaa oli kiva lukea!

- Max

torstai 29. kesäkuuta 2023

Kyläilemässä

 Emäntä:

Viikon sisällä tuli käytyä kahdessa kissakodissa. Ensimmäinen Lapissa ja toinen Pirkanmaalla. Tässä kuvakooste molemmista.

Pikkupetojen kodista löytyy viisi kissaa. Haiku, joka oli tällä kertaa emännälle yllättäen tuttavallisin ja halusi paljon rapsutuksia.
Koda ja Minho kodin punaturkit.
Nora, joka nautti ilmavirrasta avoimesta tuuletusluukusta. Ja Ragnar joka oli valloittanut laatikon. Kaikki niin ihania! Olipa kiva nähdä teitä monen vuoden jälkeen!

Toinen koti oli sitten JustKittying, jossa kasvavat 9-viikkoiset siperiankissan pennut Proud Mary ja Ramble Tamble. Molemmat niin syötävän söpöjä ja hurjia leikkimään!

Helmi äiti seurasi vierestä iltapäivän menoa.

Ja isoäiti Cinna pysyi viisaasti sivussa.

Kyllä meillä olikin hurjat leikit!

Ja poseeraamisen taitokin on jo olemassa, mutta eihän se pentujen vika ole jos emäntä ei meinaa ehtiä ottaa tarkkoja kuvia.

Iso kiitos molemmille kodeille! Oli ihana nähdä niin kissatätejä kuin kauniita kissoja!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Turun tapaaminen

 Kissabloggareita ja kissablogien seuraajia kokoontui lauantaina Turussa. Emäntä saapui Turkuun jo perjantai aamupäivänä ystävänsä kanssa ja nautimme aurinkoisesta kevätpäivästä Miukumaan mamin johdattamana. Ja tietenkin pussailemalla Sofia.

Kissablogitapaaminen aloitettiin Ravintola Teinin kabinetissa, taulun kissan tarkan katseen alla. Ruoka oli mahtavaa ja palvelu ensiluokkaista.
Ravintolasta siirryimme jatkamaan Päärynäeläinten laumaan. Siellä vastassa oli ensimmäisenä talon isäntä (sori Jussi) Mauno. Mauno ihmettelee että ovatko kaikki tulleet vain häntä ihailemaan; no emännän pääkohde Mauno ainakin oli 😻
Kodista löytyy monta lemmikkiä. Yläkerran ovat valloittaneet kissat ja fretit.
Lisäksi yläkerrasta löytyi kääpiörottien ja sokerioravien huone. Sokerioravat olivat harmillisesti nukkumassa, mutta kääpiörotat ottivat ilon irti huomiosta.
 
Alakerrassa oli se emännälle hermottavin osuus, jota ei helpottanut ovessa ollut pääkallon merkki. Mutta olihan se nähtävä. Onneksi Mauno lupasi olla koko ajan tukenani (on kuvan alareunassa matolla).
Sammakoita. Eikä ihan Suomen luonnosta löytyviä.
Useita käärmeitä (anteeksi käärmeet, emäntä ei teidän kanssa oikein rupatellut).
Liskojen kanssa saattoi jo vaihtaa muutaman sanasen.
Tegu nimeltä Musti.
Mauno: Tule Tassulinnan emäntä tänne, niin näytän sinulle jotain rauhoittavaa. Katso tarkkaan tuonne heinien sekaan. Siellä on minun lempparit arosopulit. Eikö olekin söpöjä!

Lisäksi akvaario oli ihanan rauhoittava elementti. Täältä löydät asukkaiden lajit ja nimet.
Talon kiertelyn jälkeen oli aika siirtyä jälkiruokabuffetin kimppuun, joka yllätti kaikki odotukset. Voi mahdoton kun oli niin hyvää!
Lopuksi saimme Aurapetin lahjoittamat kassit, joita Aino esittelee. Sisällöstä kerron Pepsi ja Maxin kanssa, kun ehdimme kassin yhdessä avata.

Kiitos Susanna loistavasta järjestelystä, herkuista ja eläinten esittelyistä. Ja Jussi eläinten esittelystä, lääkärin taidoista ja erityisesti rauhallisesta olemuksesta, joka saa rentoutumaan vaikka jännittää. Jokaiselle osallistujalle mukanaolosta. Sekä Maunolle henkisestä tuesta.

- emäntä