Näytetään tekstit, joissa on tunniste juna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juna. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. huhtikuuta 2021

Nyt mennään

 Pepsi ja Max:

Sitähän ne vähätkin laatikot tietenkin tarkoittavat. Alettiin nimittäin erottaa emännän puheista sana muutto entistä useammin. 

Tavarat vähenee ympäriltä, mutta pahin on vasta edessä: päämuutto. Kyllä me sen verran merkit tunnetaan monen muuton kokemuksella.

Tämä keskustan kerrostalon ylin kerros on ollut meidän kotina nyt 2,5 vuotta. Ainakin näitä asioita tullaan kaipaamaan: 

Parveke! Sieltä näkee traktoriletkat ja mopot niin hyvin! Pepsikin on päässyt jo ajat sitten traktoripelostaan, kun saa tuijotella niitä kuningattarena yläilmoista. Max jää kaipaamaan erityisesti kesäloikoilua sekä omassa että emännän riippumatossa.
Maisemat! Emäntä rakastaa kaukaisuuksin tuijottelua joka vuoden ajassa. Kesällä aurinkolaskut ovat mahtavia! Ja junat, niitä kulkee ympäri vuoden ja ympäri vuorokauden ja niitä on kiva meistä kaikista tiirailla. 
Puhumattakaan pepsikuorma-auton tiirailusta, joka käy joka viikko naapurin hampurilaisravintolassa (missä ihmisetkin ravaa liian usein 😉)
Leikkimiseen on ollut kivat tilat. Mutta mattoja on pitänyt järjestellä täälläkin koko ajan!
Puhumattakaan hyvästä kiipeilypuun paikasta, josta näkee sekä sisälle että ulos eli koko maailman!
Pepsi: Mitähän tästä nyt tulee? Pitääkö pakkautua laatikkoon vai mennä piiloon lauteiden alle?
Max: Kyllä mä laatikkoon pakkaudun, vaikka en muutoksista niin piittaa. Emäntä sanoi että meidän muuttomatka on lyhyt ja tuttuun paikkaan. Ja että sielläkin saa ruokaa!
 
Palaamme siis asiaan pikemmiten, kunhan saamme tietää mitä viikonloppuna oikein tapahtuu. 
                                                      
 - Pepsi ja Max, muuttokissat

lauantai 3. lokakuuta 2020

Junarata

 Pepsi:

Kyllähän meidän ohi menee monta pitkää junaa joka päivä. Mutta on silti ihan eriasia nähdä kun juna kulkee meidän olohuoneen lattialla. Emäntä nimitti päätti koota pitkästä aikaa junaradan. 

Maxista junan kulkeminen oli aivan ylijännää!! Mutta silti sitä piti uteliaana tutkia, mutta pysyä varuilta tarpeeksi kaukana!
Ja kuulema aina voi varuilta ottaa tassun valmiiksi puolustautumista varten 😸
Minusta rata oli kiehtovaa seurata. Oikein läheltä "näki" tarkemmin vaunujen sisällekin sen viilettäessä ohi.
Kuitenkin piti varoa ettei jää junan alle. (Älypuhelimella katsottaessa tässä kohtaa ei välttämättä näy videota, kiitos bloggerin. Silloin voit avata internetversion jutun alareunasta nähdäksesi videon).
Kiehtovaa! Kyllä tätä taas yhden illan ihmettelee pitkästä aikaa.

- Pepsi

lauantai 23. toukokuuta 2020

Maailman kiertäjä

Pepsi:

Hyvät lukijat. Pahoittelut että blogi on ollut tällä viikolla hiljainen. Olen ollut äärimmäisen kiireinen. Tiistaina nimittäin aloitin kiertämään maailmaa ja palasin vasta äskettäin kotiin.
Tiistai aamuna lähdimme emännän kanssa. Muttei autolla vaan siitä talon viereiseltä junalaiturilta. Junia olen kyllä nähnyt satoja, mutta ensimmäistä kertaa minä nousin kodin edestä pysähtyneeseen junaan. Se olikin tositosi jännää, enkä oikein nauttinut. Tammereella nousimme junasta pois ja vaihdoimme Nysseen. Se oli ensimmäinen kertani bussissa ja hyvin verrattavissa autoiluun. Ei hassumpaa siis.
 Matkustimme Nyssellä emännän äidille. Siihen kotiin, jossa asuimme ennen nykyistä kotia vuoden verran. Tutut paikat siis ja olin heti tilanteen tasalla, vaikka emäntä lähti töihinsä. Ikkunanäkymä oli hieman muuttunut, kun ne myllersi jotain pihassa. Nukuimme yön tuolla ja keskiviikkona emäntä meni vielä töihin ja tuli sitten ajoissa luokseni. Olin onnessani, mutta se kaappasikin minut koppaan ja sitten lähdimme autolla.
Ajomatka oli pitkä, mutta kohde hyvä; MÖKKI. Ihanaa! Emännän isä oli meitä vastassa ja olin heti niin onnessani, kun tajusin minne pääsen. Sitten otinkin ilon irti ulkoelämästä ja keväästä.
Järven rannalla olisin viihtynyt vaikka kuinka kauan! Miksei meillä kotona ole järveä?
Välillä piti tietenkin nauttia kunnon päiväunet. Sillä aikaa emäntä oli käynyt saaren sisäosassa retkeilemässä ja löytänyt sieltä jonkun sydämen muotoisen lähteen ja metsän täynnä valkovuokkoja, joista se innostuneena kertoili.
Mennäänkö taas rantaan?
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niinpä kolmen mökkiyön jälkeen palasimme tänään kotiin. Mutta emäntä lupasi että kesää on vielä jäljellä ja pääsen vielä ihan varmasti mökille tänä kesänä monta kertaa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Rappukäytävässä tähystämässä

Max:

En ole pitkään aikaan käynyt rappukäytävässä. Siis todella pitkään aikaan; se oli joskus pitkälti viime vuonna kun viimeksi. Mutta tänään kävin!
Oli todella jännää katsella pitkästä aikaa tästä näkökulmasta ulos. Mutta viihdyin kyllä, sillä kukaan ei onneksi liikkunut rapussa ja allani oli ihanan lämmin patteri!
Hmm, ei muutu maisemat juurikaan vaikka katsoisi eri ikkunasta.
Sieltä tulee juna!
No se on nähty. Lähdetäänkö kotiin?
Muistan kyllä että rappujen jälkeen pitää kääntyä vasemmalle.
Siellä perällä oikea ovi jo näkyykin!

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Uusi kiipeilypuu

Pepsi ja Max:

Tasan vuosi sitten muutettiin tänne pohjanmaalle ja ollaan siitä asti pyydetty uutta kiipeilypuuta. Sitten kun Maxin synttärit oli elokuussa, niin tuumittiin yhdessä ettei ole reilua, kun Max ei saanut mitään synttärilahjaa.
Lopulta ihmiset painostuksen alla ostivat meille uuden puun (ihmiset löysivät vihdoin sellaisen joka miellyttää silmää, mahtuu kotiin ja pesät ovat tarpeeksi isoja Maxin isolle herkkupepulle kokoluokalle).
Max: Oonks mä muka iso?
Kiipeilypuu (nimeltään Lilja) asetettiin pikkuruisen olohuoneemme nurkkaan, niin että siitä pystyy seuraamaan koko kodin menoa ja ulos on erittäin hyvät näköalat.
Max: Tuolla talon takana ne junat kulkee. Just nyt ei näy yhtään, mutta kohta varmaan taas joku tulee.
Pepsi: Ei, kyllä seuraava juna menee eikä tule.
No kummiskin, tämä puu on kiva, tätä on hyvä raapia ja tässä nukuttaakin hyvin!

Emäntä: Max on ottanut puun jo haltuunsa ja Pepsikin on sitä jo käynyt raapimassa. Eli ostos vaikuttaa tällä kertaa olleen onnistunut.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Rovaniemen Kissakahvila Freija

Kesäloman aluksi emäntä matkusti lauantaina junalla kotipysäkiltään Rovaniemelle. Pääkohteena oli Kissakahvila Freija, jonne pitikin suunnistaa heti ensimmäiseksi.
Juuri uuteen tilaan muuttanut Freija sijaitsee aivan Rovaniemen keskustassa, osoitteessa Rovakatu 25-27.
Tila on valoisa. Katto on peilaava. Kissoille on erilaisia kiipeilypuita ja katosta roikkuvia kulkureittejä. Ihmiset voivat istua vaikka reunoilla olevilla pehmustetuilla penkeillä, joilla on erilaisia kissatyynynä.
Kahvilassa on tarjolla erilaisia herkkuja ja ainakin tämä suklaakakku (samalla päivän vegaaninen vaihtoehto) oli erittäin suussa sulavaa!

Mutta mitä olisi kissakahvila ilman kissoja!
Tässä Musti. Mustin erottaa siitä että hän on musta. Musti vaikutti uteliaalta seuraamaan mitä kahvilassa tapahtuu. Kahvilassa on myynnissä myös hänen nimikkokahviansa (keskellä alakuvassa).
Tässä Vincent. Vincent viihtyi yläilmoissa, missä hänestä oli kyllä helppo ottaa kuvia, kun käänsi päätään ja kameraa ylöspäin kohti kattoa.
Ylähyllyn Cecilia-teen kaima taas halusi nukkua istumapenkkien alla. Kuvan sain, kun kurkkasin penkin alle.
Toisin kuin monessa muussa kissakahvilassa, on Freijassa myynnissä monenlaista kissatavaraa. Eipä emäntäkään malttanut olla ostamatta jotain mukaansa 😁
Sinun on ostettava myös jotain tästä hyllystä kissoillesi. Voin esitellä miten kivoja leluja ne ovat!
Kissoista aktiivisin oli Ludwig. Hän näytti miten leluilla pitää leikkiä. Ps. Huomioikaa miten ihanat matot kissoille on lattioilla.
Ludwig leikkii ja Musti tarkistaa taustalla kahvilavieraiden kenkiä.
Yksityiskohta kissojen vessaan vievältä luukulta (ihmiselle on ovi vessaan, ettei luukkua tarvitse käyttää) ja ihanista ajatelmatauluista sen vieressä.
Ludwig: Sorry nyt vaan, mutta tämä matto ei ole juuri tällä hetkellä myynnissä.

Ihana kahvila! Suosittelen kaikille lapissa matkaaville poikkeamaan Rovaniemen kissakahvilassa, jossa ei muuten ole pääsymaksua, mutta lompakkoa saattaa silti tarvita 😸