Häkin lumet

 Häkin puolipleksit auttavat ettei kissojen häkkiin sada niin suurta määrää lunta kuin maahan. Mutta leijailee sinne kuitenkin. Ja se pitää emännän putsata. 

 

Nimittäin Max rakastaa lumeen pissailua. Ja häkki ei ole emännän mielestä vessa. 

Joten ei auta emännän kuin vaan tehdä lumityöt pihan kolaamisen lisäksi.

Max: Taas mennään emännän säännöillä ja minä olen se pahis. Se ei ole kiva tunne se, kun haluaa olla villi ja vapaa tiikeri.

Eteisremontti alkoi

 Pepsi ja Max:

Pitkään aikaan ei ole ollutkaan kunnon remonttia. Olemme ihan kaivanneet sellaista aktiviteettia. Mutta nyt alkoi hartaasti odotettu ulkoeteisen lattian remontti, kun ulkona lämpötila meni nollaan. 

Remontti alkoi eteisen tyhjäyksellä. Kaadetun vaatekaapin päältä olisikin hyvä johtaa työtä!

Max: Minä johdan!

Pepsi: Se on kokeneemman kissan tehtävä ja olen sitä paitsi kuningatar!

 Äh, meidän seuraamispaikka nostettiin olohuoneeseen muka pois tieltä. Tylsää.

Ja sitten se alkoi se lattian avaus. Tässä välissä otettiin päiväunet sillä todettiin että kyllä se purkaminen sujuu ilman meitä.

Kun herättiin päikkäreiltä olikin lattia jo purettu valuun saakka. Sieltä löytyi myös koiran (?) jälkiä.

Max: Tässä koiran jäljissä on tosi hyvä ottaa pyörinnät. Jos saisin jäljet peitettyä ja ne muuttuisivat kissan jäljiksi.

Jäämme johtamaan projektia, jotta joskus olisi taas kunnon lattia eteisessä

 

 - Pepsi ja Max

Aurinko lämmittää jo

 Max:

Oletteko huomanneet että aurinko lämmittää jo ihanasti lasin läpi (silloin kun se sattuu olemaan esillä)!

 Ja kun ikkunalaudan alla on patteri, niin sitä parempi päiväunipaikka.

- Max

Pepsin talvipäivä - my day

 Pepsi on hyvin joustava kissa ja tykkää matkailusta ja seikkailuista. Kotona kuningattarella on kuitenkin kellontarkka rutiini, jota kaikkien alamaisten on suvaittavaa myötäillä. Kerrotaanpa talvisesta päivästä -my day by Pepsi.

 Aamulla herätään emännän vierestä omasta kopasta kun a) emännän uni alkaa olla heräilemisvaiheessa b) Pepsistä jo aika nousta aamupalalle. Riippumatta vastauksesta mennään emännän tyynyn oikealle puolelle istuen kehräämään, kutitellaan viiksillä ja tarvittaessa tehostetaan silittämällä tassulla emännän kasvoja.

 

Aamupala, käynti häkissä (jos ei ole kova pakkanen), aamupalaa vähän lisää masuun, aamupisu ja sitten vieras/työhuoneen vilttipesään aamupäiväunille. Siellä vietetäänkin sitten koko aamupäivä.

On emännän ruokatuntiaika. Pepsi kömpii viereisestä vilttipesästä. Armoa ei anneta. On sitten tärkeä työ kesken tai ei. Nyt on ruokatuntiaika.

Ruokatuntihan tarkoittaa käytännössä sitä että emäntä syö ja sitten mennään sänkyyn yhdessä päivälevolle. Pepsi varta vasten valvoo ja odottaa keittiössä että emäntä on valmis ja johdattaa hänet kuningattaren määräyksellä makuuhuoneeseen. Ja sitten hetki emännän päällä kehräämässä ja omaan koppaan. Siinä vaiheessa emäntä voi yrittää hiipiä takaisin töiden pariin ja viikonloppuisin nukumme kaikki yhdessä päiväunet.

Pitkien päiväunien jälkeen on vuorossa ulkoilua ja häkkeilyä. Riippuen säästä. 

 Jos lumi tuntuu ankealta, voidaan valjesteluretki tehdä ihan hyvin ulkorakennukseen tarkastamaan polttopuutilannetta.

Tässä kohtaa iltapäivää on hyvä ottaa pienet leikit. Paperien alla Pepsi on aina tykännyt vaania ohikulkevia saaliita. Ja laservalo; voiko olla parempaa!

Iltaruokaa Pepsi alkaa varmistelemaan heti viiden maissa, mutta emäntä viivyttelee aina kuuteen. Varmistelu tapahtuu emännän häikelemättömällä tuijottamisella ja edessä seisomalla.

 Ilta menee sitten emännän puuhastelun seuraamisessa. Lukuunottamatta imurointia. Emännän siirtyessä katsomaan hetkeksi televisiota ennen nukkumaanmenoa nojatuoliin Pepsi siirtyy myös nojatuoliin emännän syliin.

Puoli yhdeksän jälkeen Pepsi alkaa houkutella nukkumaan. Yhdessä siirrytäänkin iltapesun jälkeen makuuhuoneeseen ja nukutaan koko yö.

Sellainen on Pepsin päivä. Kellonajan voi tarkistaa Pepsistä.

Muka ystävänpäivälahja

 Pepsi:

Emäntä toi sisälle tullessaan ihanat ystävänpäiväkortit ja pahvilaatikon. Siis saimme ihan paketin ystävänpäivälahjaksi, mahtavaa!

Siis häh. Eikö täällä muuta ole kuin vessan suojapusseja? Onko tämä nyt muka joku ystävänpäivälahja!

No onhan nekin toki hyödyllisiä. Saan ainakin rapsutella niitä vessassa käydessä (sihteerin huomio; miksi pusseissa on aina reikiä).

No onneksi sentään tuli näin passeli laatikko minulle.

- Pepsi

Ps. Huomaatteko miten tuo linssilude änkee joka kuvaan. 

Maxin laihdutus alkoi

Max:

Emäntä teki uudenvuodenlupauksen. Että minun pitää laihtua! Minusta kyllä sen olisi pitänyt katsoa itseään peiliin eikä tuijottaa minun hartaasti kasvattamaani massua. No tammikuun eka päivä se alkoi. Vähemmän ruokaa, enemmän liikuntaa - ohjelma.

 

 Ensimmäiset kaksi viikkoa oli ihan kamalaa. Ei enää jatkuvaa raksubaaria vaan pieniä eriä muutaman kerran päivän aikana.

Saisipa edes syödä suoraan kiposta, mutta emäntä laittaa ne vähätkin raksupyramidiin ja ne pitää taistella sieltä ulos että saa syötyä.

Melko pian tajusin, että jos en halua kuolla nälkään, on alettava syömään märkäruokaakin. En ole koskaan piitannut märkäruoasta, mutta koska oli nälkä.

Leikkiminen on taas ollut ihan kivaa. Olen ollut viime aikoina laiska leikkijä, mutta pari minuuttia silloin tällöin päivän aikana onkin ollut taas kivaa pitkästä aikaa. Pepsikin on innostunut toisinaan.

Isot laservalot on hauskoja! Pieni pistevalo ei minua houkuttele (emäntä miettii onko sillä tekemistä näön kanssa joka ei ole koskaan ollut Maxin vahvin aisti).

Antaisi emäntä edes useammin herkkuja, mutta ei millään, vaikka parhaimpani yritän viedä sen hermot.
 

Ai oonks mä laihtunut? No varmasti monta kiloa. Siltä musta ainakin tuntuu. 

  (Emännän ihmisvaa'an mukaan tammikuun aikana 6,8 kilosta noin sata grammaa alaspäin, mutta parempi mittaustapa on kehitteillä koska tämä ei ole tarkka metodi)

Tällä hetkellä jatketaan näin ja odotetaan kevättä että päästään lisäämään valjastelulenkit kunto-ohjelmaan.

Maxin helmikuinen retki

 Max:

Hyvä kun kuukausi ehti vaihtua, niin emäntä pakkasi meidät autoon. Pepsi jätettiin heti alkumatkasta hoitoon (emäntä ei halunnut rasittaa Pepsiä hammashoidon takia heti perään automatkalla), mutta minä jatkoin matkaa vielä monta tuntia Savoon.

Menomatkan olin autossa ihan hiljaa. En halunnut häiritä emännän keskittymistä talvisilla teillä.

Hämärän juuri laskeutuessa saavuimme emännän isälle. Koska on talvi niin ei mökille, vaan talvivuokra-asuntoon. Ensimmäisen vartin tunnustelin ympäristöä kopasta käsin. Sitten kiersin kaiken matatalana. Toisella kierroksella aloin varovasti nostella häntääni ja merkkailla paikkoja puskemalla.

Emännän isä oli tehnyt  yksiöön minulle oman yksiön saunan lauteiden kulmaan. Siellä nukkui oikein mainiot päiväunet!

Perjantaina emäntä teki etätöitä ja minä ihailin hänenkin edestään kaunista talvimaisemaa kohti järveä. Järvikin oli valkoinen. En halunnut ulos. Minulle riitti ikkunasta tarkkailu. Emännän isä oli laittanut minulle myös tuoleja ikkunan ääreen. 

Illat istuttiin yhdessä. Oli mukavaa ja rentoa. Sain kaiken huomion ilman Pepsin kuningatar oikeuksia. Paluumatkalla saatoin urputtaa alkumatkasta että joko piti lähteä ja sen jälkeen aika-ajoin vienosti todeta että eikö oltaisi jo kotona. Mutta emäntä ei suostunut talvikelissä ajamaan kesänopeuksia. Nyt on taas kiva olla kotona.

- Max matkailija