Sisälle kun hämärtää

 Max:

Nautin vieläkin häkissä olemisesta, mutta ilmat ovat viilentyneet enkä siksi halua enää olla kerrallaan pitkiä aikoja ja nukunkin mieluummin sisällä.

Yksi poikkeus ajassa kuitenkin on. Tiedän että emäntä haluaisi laittaa häkin luukun kiinni, kun hämäryys alkaa vaihtua pimeyteen. Niinpä juoksen häkkiin vähän ennen tätä valomerkin hetkeä (ennenkuin ulkovalot syttyvät automaattisesti pimeän tullen) ja pysyn siellä, vaikka kuinka emäntä kutsuisi ja huhuilisi.

Siellä sitten istun sitkeästi niin kauan kuin vaan jaksan. Nurkassa styroksilaatikon päällä on sentään vähän lämpimämpi. Emäntä sanoo ettei voi ymmärtää minua, mutta kyllähän te ymmärrätte?

- Max

Kirjaesittely Alfie + arvonta

 Saimme Otavalta kivan paketin. Se sisälsi uutuuskirjan Alfie - Kissa kynnyksellä (linkissä lisätietoa kirjasta).

Tempauduimme kaikki mukaan lukemaan Alfien seikkailuja hänen jäädessään kodittomaksi ja etsiessään uutta onnellista perhettä. Ja kaikki on kerrottu suoraan Alfien näkökulmasta. Miten hän löytää tiensä englantilaisen Edgar Roadin kadun asukkaiden sydämiin ja saa heidät jälleen kokemaan iloa.

Max: Se Alfie on kaikenlisäksi aika hyvä saalistaja, kun sen miehen rakkauden voittaakseen se saalisti sille monta hiirtä ja lintua. Mäkin oon kova saalistaja (ja nappasin pian kuvienoton jälkeen myyrän).

Alfie on Rachel Wellsin suositun kirjasarjan ensimmäinen suomennettu osa. Rachelilla on selvästi ote kirjoittaa kirjaa kissan näkökulmasta, niin että lukeminen tuntuu mielenkiintoiselta.

Emäntä piti kirjassa sen mukavasta kerronnasta, kissan älykkyydestä ja lyhyistä luvuista. Se että kirja koostuu 35 lyhyestä luvusta, mahdollistaa vaikka kirjan lukemisen iltakertomuksena lapselle tai koululaisen opettelemaan lukemaan. Mutta ennenkaikkea se saa aikuisen unohtamaan arjen ja viettämään leppoisia lukuhetkiä sopivissa määrin.

Pepsi: Jospa ihmiset tämän kirjan luettuaan ymmärtäisivät hieman enemmän mitä kissa ajattelee. Sillä Alfie on selkeästi kirjassa tuonut esiin sen miten viisaita me kissat olemme!

Saimme Otavalta ylimääräisen kappaleen kirjaa arvottavaksi. Jos siis haluat osallistua kirjan arvontaan niin kommentoi tätä postausta sunnuntaihin 3.10. klo 9 mennessä. Jos voittaja ei ilmoittaudu parin päivän sisällä nimen julkaisemisesta, arvomme kirjan uudestaan.

Pepsin viikko

 Pepsi:

Ajattelin kertoa jotain viikostani. Se on ollut ihan leppoisa viikko kotimaisemissa.

Viikko alkoi kyllä sillä, että emäntä piipahti kaukana pääkaupungissa työreissulla ja kävi samalla tervehtimässä Naavaa. Mutta en tiedä onko Naava kuitenkaan koko pääkaupunkialueen kuningatar, kun siellä etelässä on niin paljon valtaa havittelevia ettei kärryllä pysy. Mutta ainakin asuinalueensa kuningatar ehdottomasti!

 

 Sillä välin odottelin kotona ja kun emäntä tiistaina palautui kotia, niin sitten on nautittu kodin syksystä.

Tarkistin että linnunpöntöistä ovat tirpat lentäneet varmasti pois.

Maxin kanssa tutkimme oman tunkiomme myyrätilannetta. Siellä on liikaa koloja ja syvyyttä että tunkiolta ei saa kyllä saalistettua.

Kävin emännän kanssa lenkillä pellon reunoja kävellen.

Tietenkin autoin emäntää myös etätöissä. Jotain se valitti että vein sen hiiren.

Ja tietenkin olen nukkunut takalla lämmitetyssä kodissamme.

Ihan mukava kotiviikko. Aina en minäkään kaipaa mitään isompia seikkailuja, sillä pitäähän kuningattarenkin osata ottaa rennosti.

 

- Pepsi

Maxin korvien väli

 Koska Kassinenkin esitteli blogissa korvien väliä ja kyseli mitä sen kuviointi esittää, niin Maxikin haluaa kysyä samaa.

Eli mitähän tässä kuvioinnissa voisi näkyä?

Ja joko mä nyt pääsen häkkiin odottamaan vastauksia? 

-Max

Suojaväri

 Max:

Mulla on mahtava suojaväri syksyiseen ulkoiluun, kun kaikki alkaa olla vähän ruskeena. 

Ainakin jos vertaa Pepsiin. Se erottuu ulkona niin selvästi.

Kun mä taas pääsen piiloon tosi hyvin. Ette varmaan ees nää mua näistä kuvista?!

Mulla on hyvä suojaväri ulkoiluun syksyisin. Ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti.

Loppuun vielä kuva läheisestä auringonkukkapellosta. Onko teillä hyvä suojaväri?

- Max

Ps. Pepsi huomauttaa että on hänelläkin, sillä häntä ei edes näe pimeällä. Mutta siitä saisi aika tylsän postauksen vai pitäisikö kokeilla :D

Tuolin uudistus

 Max:

Mulla on oma lempituoli. Ollut jo monta monta vuotta, joten alkuperäinen päällinen on vähän alkanut näyttää nuhruiselta.

Niinpä kun huomasin Pesosen saaneen Poäng tuoliinsa uuden Gisslarp -päällisen aloin heti vaatimaan samanlaista.

Ja onneksi emäntä tilasi sen minulle. Parasta oli että se tuli parissa päivässä tilauksesta postiautomaatista noudettavaksi, joten ei tarvinnut odottaa ikuisuutta (tai sitä että emäntä olisi saanut aikaiseksi matkata isoon kauppaan).

Ja nyt voin nukkua nähden vielä parempia päiväunia kuin ennen. Nyt unet ovat nimittäin hyvin kissamaisia!

 

- Max

 

Rokotuksilla

 Pepsi ja Max:

Maanantaiaamuna naureskelimme, kun emäntä kävi pistäytymässä piikillä (2. koronarokote), mutta samaan aikaan ihmettelimme että sotkiko rokote niin emännän ymmärryksen että se unohti antaa meille ruokaa. Max muistutteli monta kertaa, mutta emäntä ei millään tajunnut. No iltapäivällä se oikea syy sitten selvisi.

 

Meidät laitettiin koppaan ja jouduimme paikkaan, joka haisi eläinlääkärille 🙀 Hetki odoteltiin eteisessä ja sitten päästiin Aten tutkittavaksi.

Yritimme olla kyllä mahdollisimman matalia ja hissukseen, mutta eläinlääkärisetä oli tottunut kissoihin ja osasi silti tehdä tutkimukset. Kaikki muu vaikutti hyviltä, mutta hampaista löytyi kiviä (häh?).

Verikokeet (vain peruskokeet) annoimme molemmat ottaa nätisti. Painauduimme emännän käden suojaan piiloon ettemme nähneet mitä tapahtui (emäntäkin käänsi päänsä pois piikkikammoisena).

Rokotteet saimme molemmat, mutta se ei tuntunut missään. No eipä tarvitse kolmeen vuoteen mennä, kun rokotteet on kunnossa. Vai mitä ne kivet suussa meinaa 😯

- Pepsi ja Max