Lopultakin

Max:

Olen odottanut kuin kuuta nousevaa.. tai oikeammin kuin talvea tulevaa että pääsisin ulos, kun se minulta kiellettiin syksyllä sienien takia(?).  En olisi kestänyt tätä ilman loistavaa parvekettamme.

Mutta eilen pääsin pistäytymään emännän kanssa kesäkodilla, kun isäntä virui kuumeessa sängyssä.

Sisällä oli saatu aikamoinen sotku aikaan. Huh huh. Mutta tämä reilun kokoinen hiekkalaatikko kylppärinä minulle toimisi kyllä oikein hyvin (kuva alla).

Katselin ikkunasta, että ulos oli ilmestynyt sitten viime näkemäni lintujen ruokintamökki. Mielenkiintoista!

Naapurin poika ajeli jäätyneellä pellolla mönkijällä, joten en oikein innostunut ulkoilemaan kaukana ovesta. Ehkä sitten ensi kerralla tontin tarkastus. Tammikuinen ruohokin oli aika pettymys.

Lupaattehan ettei nyt tule yhtä pitkää taukoa täällä käynnistä kuin viimeksi?

- Max

Tänään on torstai

Max:

Tiedättekö mikä päivä tänään on?

Se on se päivä kun emäntä tulee töitöistä kotiin taas moneksi yöksi eli tänään on torstai! JEE!

Rappukäytävässä tähystämässä

Max:

En ole pitkään aikaan käynyt rappukäytävässä. Siis todella pitkään aikaan; se oli joskus pitkälti viime vuonna kun viimeksi. Mutta tänään kävin!

Oli todella jännää katsella pitkästä aikaa tästä näkökulmasta ulos. Mutta viihdyin kyllä, sillä kukaan ei onneksi liikkunut rapussa ja allani oli ihanan lämmin patteri!

Hmm, ei muutu maisemat juurikaan vaikka katsoisi eri ikkunasta.

Sieltä tulee juna!

No se on nähty. Lähdetäänkö kotiin?

Muistan kyllä että rappujen jälkeen pitää kääntyä vasemmalle.

Siellä perällä oikea ovi jo näkyykin!

Pepsi ulkoilee

Pepsi:

Meillä on vuoroin ollut sentti lunta ja vuoroin ei. Sitä on ollut koko talvi. Yhtenä lumisena päivänä kävin kesäkodilla ulkoilemassa.

Se oli kivaa vaihtelua, kun pakkastakaan ei ollut kuin juuri sen verran että lumi pysyi sen päivän maassa.

Oli kiva katsella ja kuunnella ja haistella ympäristöä. Tässä kuvassa joku käveli tiellä sauvat heiluen ja seurasin sitä tarkasti!

Pihassa oli myös tassunjälkiä! Toiset on minun ja toiset jonkun reviirini kulmaa kulkeneen kissan jäljet. Arvaatko kummatko on kuningattaren eli minun jäljet?

 Ai et ole varma? Miten niin voit vastata!

Huoh. Typeräkin tietäisi että tietenkin minun jälkeni ovat ne ylemmän kuvan kauniit tassunkuvat! Hyvä että olit juuri ajatellutkin vastata niin!

-Pepsi

Maxin onnenhetki

Max:

Mä sain syyskuussa pitkään unelmoimani kiipeilypuun, josta kerrottiin täällä. Se on hyvä siksi että mahdun loikoilemaan siinä rennosti. Mutta sitten tuli joulu ja joulun ilot ja multa vietiin mun kiipeilypuu!

Ai miksikö? No kun kuusi tuli siihen kulmaan eikä kiipeilypuuni enää mahtunut sisälle vaan muutti parvekkeelle. Ja mun piti sitten maata jossain muualla.

Monta kertaa päivässä kävin hytisemässä parvekkeella. Eihän siinä nukkumisesta mitään tullut!

Voi kissapoika parkaa 😾

Olihan sieltä hyvät näkymät tarkkailla maailman menoa, mutta ei se oikein viihtyisää ollut palella.

Mutta tänään kuusi muutti pois! Emäntä siivosi oikein huolellisesti ja seurasin että mitähän nyt tapahtuu. Voisiko kiipeilypuu muuttaa takaisin. Ja kyllä! Siivouksen jälkeen puu muutti takaisin  sisälle!

Voiko kissapoika olla tavallisena tammikuisena lauantaina onnellisempi!

- Max

Maxin startti vuodelle

Mä olin vuoden vaihteen kotona kaksin isännän kanssa. Ei siinä mitään. Isännän jo nukkuessa katselin ilotulituksia yksin ikkunasta 😺 Mitäs muuta mä olen tänä vuonna touhuillutkaan? Ainakin olen ihaillut joulukortteja, joita meille tippui luukusta.

Tässä ameriikasta tulleessa kortissa oli aika hassu teksti. Emäntä sanoi, että sen mukaan joulupukille ei kelpaa kissat vetämään rekeä. Höh.

Pepsi tykkäsi korteista muuten eniten Pepin ja Chaplinin joulukorteista; luulen että se oli puolueellinen värityksen takia 😉

Vaikka olen nukkunut makoisia unia viime päivinä, niin en ole unohtanut kokonaan uutta kuntoiluharrastustani.

  Potkunyrkkeily on loistavaa treeniä ja sitten taas maistuu herkku tai muutama.

Olettehan te muistaneet pitää linjoistanne huolen joulun aikaan?

Vuoden vaihtuminen Savossa

Pepsi: Siinä kohtaa, kun emännälle selvisi että uudenvuodenaattona hänen isänsä pääsee kotiutumaan sairaalasta ja emäntää kaivattaisiin Savossa auttelemaan arkipäivän asioissa, emäntä katsoi minuun ja totesi että Pepsi sitten lähtee mukaan evakkoon kotimme ympäristön kovia paukutteluja.

Minä olinkin jo menettänyt yöuneni edellisenä yönä, kun joku keskellä yötä kokeili rakettiaan ja olin ihan valmis lähtemään. Niinpä ajelimme aattona kohti itää ja pääsin emännän isän talviasuntoon ensimmäistä kertaa.

Ikkunatarkkailija, tosin ei rakettien paukkuessa.

Ja todentotta. Siellä ei paukutukset kuuluneet niin kovasti. Tosin menin keskiyöllä nukkuvan emännän peiton alle ja lähdin pois vasta muutama tunnin päästä, kun totesin että emäntä pärjää jo ilman minua (en siis itse pelännyt vaan rauhoittelin emäntää).

naapurin sedällä kylässä

Aikani ylihoitajattarena sujui hyvin. Hoidin lähinnä emännän isän tarkkailupuolta. Kävin yölläkin tarkistamassa että kaikki on hyvin, kun se kääntyili. Päivät sitten nukuinkin, kun annoin emännälle hoitovuoron.

Välillä nukuin rottinkituoliin tehdyssä pesässä.

Ja emännän tehdessä etätöitä (rottinkituolissani istuen), valtasin sitten sänkypaikan.

Ruoka maistui minulle erityisen hyvin; raskas työ vaatii tukevat ruokailut.

Ja välillä pitää tuulettua; pyysin päästä aamuin illoin käymään rivitalon pihalla. Ulkona oli hurjasti nosebook viestejä ja muutenkin tutkittavaa. 

Tämä on ollut ihan kiva reissu, mutta ehkä jossain vaiheessa pitää palata länteen toivottamaan isännälle ja Maxille uutta vuotta.

- Pepsi ylihoitajatar