Poroja katsomassa

Emäntää harmitti sen verran, kun kesällä ei tullut liikuttua missään, että lähti kolmen yön reissulle katsomaan pohjoista Suomea isänsä kanssa.

Ilmat eivät olleet kovin erikoiset, mutta eipähän ainakaan aurinko häikäissyt liikaa. Ruska oli jo paikoin ohi, paikoin jotain oli. Mutta ainakin poroja näkyi matkalla tosi monta kertaa!

Ranuan eläinpuisto oli ensimmäinen käyntikohde. Iltapäivällä siellä oli rauhallista kävellä; yhtään ihmistä emme nähneet lähtöportin jälkeen! Yllä manuli, joka kurkisteli pesästään.

Tämä huuhkaja sai miettimään että onko Pepsissä ja huuhkajassa jotain samaa näköä. Ehkä korvissa?

Vallitseva tilanne oli saanut joka paikan todella rauhalliseksi. Liian rauhalliseksi. Ravintolat olivat kiinni. Kahvilat olivat kiinni. Kaupat olivat kiinni. Ja kun oli nälkä, niin oli TODELLA vaikeaa löytää paikka, josta saisi jotain syötävää. Tuon annoksen söin Pyhätunturin ainoassa avoimessa ruokapaikassa, jossa olivat sitten kaikki muutkin..

Sallatunturin värejä.

Hiljainen kansa, Suomussalmi.

Komulanköngäs, Hyrynsalmi. Tuttu ja ihana paikka jo lapsuuden lapin reissuilta. Oli yhtä hieno kuin lapsena, mutta hieman ehkä kutistunut vuosien aikana 😉

Ja poroja. Niitä piisasi vaikka sää oli sadesumuinen. Onneksi pientareet ovat todella leveät lapissa ajellessa ja tiet esimerkillisen suoria, joten porot näki aina hyvissä ajoin.

Viimeinen yö tuli vietettyä Kajaanissa. Kaunis kaupunki sekin. Täältä ostin kissoille hieman herkkutuliaisia. Luulen, että ne kyllä maistuvat 😊

Satoa

 Pepsi:

Pääsin mukaan kesäkodille "sadonkorjuuseen". Heh, olipa hauska juttu 😹 Tämän voisikin päättää tähän. Kiitos ja seuraavaan kertaan. Ai ei saa vielä?

No kun ei tässä oikein ole kerrottavaa. Kasvimaalla tulos oli heikko ja sen lisäksi perunoita oli kasvamassa kahdessa ämpärissä.

Ai miten paljon perunoita tuli? No määrällisesti ehkä enemmän kuin mitä niihin ämpäreihin laitettiin. Mutta jos ne perunat punnittaisiin, niin saattaisi olla hyvin lähellä luku sitä mitä multaan meni. En kehtaa nolata emäntää ja laittaa kuvaa. 

Kasvimaalla parhaiten kasvoivat porkkanat. Niitä oli erivärisiä ja sieltä tuli niitä muutama kymmenen.

 Max: Öö, siis näin pieniä ja hoikkia? 

Pepsi: Niin, ehkä olisi vaan pitänyt kertoa kukista. Niitä kesäkodilla on kukkinut tyytäväisenä koko kesän, ja yhä edelleen, niin istutettuja kuin luonnon ihan omia. 

- Pepsi

Max kuutiossa

Max:

Kuutio on kiva. Ja vielä kivempi se on, jos emäntä leikkii mun kanssa siellä ollessani.

Nippusidettä on jännää nappailla kuutiosta!

Minäpä olen piilossa 😽

Äläs karkaa nippuside minnekään.

Mokoma karkasi, mutta minäpä lähdin perään! Hah!

- Max

Keittiökaapit seinällä

 Pepsi:

Kävin tarkastamassa tilanteen Kesäkodilla keittiökaappien suhteen. Asiassa on edetty; isäntä on nostanut ne seinälle!

Hmm.. Ihan hyvältä kai näyttää, mutta näistä puuttuvat kyllä vielä ovet ja hyllyt!

Niin ja missä kaapissa ne minun ruoat ovat? 

Ai ei vielä missään kaapissa minun ruokia. No olisiko aika alkaa miettimään mikä olisi niille paras paikka. 

- Pepsi

Maxin uusi matto

 Max:

Mä rakastan mattoja, koska tykkään makoilla paljon lattioilla. Ps. Matolle on lisäksi kiva tehdä oksut, mutta ihmiset ei tykkää siitä ja siksi meillä on lähinnä vain pieniä mattoja (emäntä: helpompi pestä pikku matto vaikka kylpyhuoneen lattialla tai laittaa pesukoneeseen). 

Tämä ensimmäinen kuva ei ole kyllä matosta vaan musta! Siksi kun mun karva tykkää makoilla matoilla  😸

Mutta se uusi matto! Mulla on oma lempikulma vaatehuoneen oven kulmauksessa. Siinä on vaihtunut ties mitä mattoja, mutta mikään ei ole emännästä oikein toiminut oven kanssa. Minä olen kyllä kelpuuttanut lähes kaikki. Mutta lopulta emäntä löysi meitä molempia tyydyttävän maton syntymäpäivälahjakseni. Voisi kai tuo matto/talja olla sohvallakin ym mutta mulle sopii paremmin lattia.

Tässä olen nyt viettänyt jo tosi monta tuntia. Ja tämä on kyllä oikeasti tosi mahtava matto pehmeydellään ja värikin sopii mulle. Oksuamassa olen toistaiseksi käynyt vielä vanhoilla matoilla 😉

Tykkäättekö te matoista? 

- Max

Keittiökaappeja

 Pepsi:

     Keittiökaapit. Tuttu juttu. Neljäs koti meneillään, mihin niitä olen kokoamassa. Ja taas piti ottaa tämä urakka ja alkaa ohjeistamaan emäntää mikä osa tulee mihinkin.

No osaa se jo melko hyvin. Tietää että mikä on yläosa ja mikä alaosa ja mikä tulee sivulle ja mitä ruuveja ja nauloja tarvii laittaa mihinkin.

Mutta tarkkuutta. Sitä emännältä välillä puuttuu ja siksi sitä pitää vahtia.

Ai ristimitta meni vähän huti.. Anna mun kaikki kestää.

 Onneksi urakan loputtua pääsin ulos, sillä todella tarvitsin pientä virkistystä ja muuta ajateltavaa. Monetkohan keittiökaapit sitä saa kissa elämänsä aikana oikein kootakaan.. 

- Pepsi