sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Pääsetkö Purnauskikseen su 22.10?

Kissabloggarithan on hyviä kokoontumaan ja mietittiin Pirkon kanssa, että olisi kiva nähdä kavereita!
Ajankohdaksi on saatu Kissakahvila Purnauskikseen sovittua sunnuntai 22.10 klo 15-17.
Totuttuun tapaan ohjelmaan kuuluu kissatätien ja -setien reilua höpöttelyä, sössöttelyä kissoille, kissojen kuvausta ja siinä lomassa herkkujen maistelua.
Kahvilassa on ehkä useammalle bloggaajaalle uusia tuttavuuksia: Kermuli (yllä), Lumipallo (ihan ensimmäinen kuva) ja Tähti (alla).
Kahvilalle maksamme kokoontumisesta 10e/hlö, joka sisältää jo etukäteen valmistellun ylläritarjoilun. 
 Ilmoittaudu mieluiten heti (äläkä nuku kuten kuvassa 😉), mutta viimeistään 15.10. Tuijan sähköpostiosoitteeseen 
tassulinna (miumaut) gmail.com. 
Toivottavasti pääset tulemaan!!

Ps. Muista että voit sopia samalla tapaamisia Tampereen blogikissojen luokse ;)

Edit. Tapaaminen peruttu! Yritetään myöhemmin uudestaan, jos löytyisi useammalle sopivampi päivä. 

perjantai 29. syyskuuta 2017

Kaikki häviää

Pepsi ja Max:

Yhä hullummaksi menee tämä maalla asuminen. Tulimme tänne torstai-iltana ja huomasimme heti miten tyhjä talo on.
Uuni sytytettiin heti tuomaan lämpöä kolkkoon taloon.
 Ja äänitila; kun naukaisee, niin ääni kimpoilee ja kaikuu tosi jännästi!
Pienestä kissasta hyvin outoa; tuttu paikka, mutta kaikki on vähän niinkuin väärin.
Max: Mun tuoli on vielä, mutta ei vissiin kauaa. Tuossa kuvassa näkyy hyvin meidän luukku ulos ulkohäkkiin, jossa vielä eilisilta ja tämä aamu riekuttiin.
Emäntä sytytti meille koko kesän odottaneet jouluvalotkin. Kyllä oli jännää ja tunnelmallista istua iltaa ulkohäkissä. Yllä ilman salamaa, alla salamavalolla.
Mutta tänään perjantaina ihmisten lounasaikaan tuli pari meille vierasta ihmistä meitä rapsuttamaan ja sitten ne meni pihalle. Ja ne nosti kaikki meidän ulkohäkkijutut pois kyytiinsä!
Pepsi: Miten te meille voitte tehdä näin! Ettekö ihmiset enää rakasta meitä?!?! 😿
Nyt me ollaan ihan maassa; ei häkkiä, ei leluja, kohta ei varmaan tätä riippumattoakaan.. Ja enää me ei kuulema ensi kerralla päästä edes mukaan tänne, kun ihmiset tulee käymään täällä. Nyyh 😿

Ps. Neljän kissan koti saa ulkohäkimme pian ilokseen.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pepsin extreme harrastukset

Pepsi:

Viime päivinä olen keksinyt uusia harrastuksia. Ajattelin esitellä teille niistä kolme:
1. Kun kuulee postipojan olevan liikkeellä rapussa voi mennä ovelle kuuntelemaan. (pahoittelut että eteisessä ei saanut tarkkoja kuvia)
Kun luukku alkaa liikahtamaan valmistaudutaan ja kun sieltä sitten työntyy jotain, juostaan niin kovaa kuin päästään eli sadasosasekuntissa olohuoneeseen..
.. niin että emännän kameraan jää vain pudonnut paperinippu. Tämä on minusta jännää, sillä en ole ennen asunut paikassa, jossa on tuollainen luukku, josta tippuu paperia! Aluksi murisin kauempaa, mutta sitten keksin siitä extreme harrastuksen.

2. Dynamentin käsittely. Se kuulkaa on tosi extremeä!
Osaan käsitellä sitä niin että se räjähtää vain minun päähän.
Tämän mahtavan dynamentin meille kuljetti sisälle Miukumaan mami, joka muuten on tosi kiva! Tämä on todella mieluinen extremelaji nyt minulle 😸
3. Kolmanteen ja viimeiseen extreme lajiini käytän cityn parvekkeelle ilmestyneitä ihmisten polkupyöriä.
En ole vielä onnistunut keksimään miten nämä saadaan liikkeelle; eivätkä vissiin ihmisetkään, kun ne seisovat vaan tuossa parvekkeella. Mutta niiden päällä on kuulkaa erijännä kiipeillä ja mikä parasta:
Siitä istuimelta on tosi hyvä katsella ulos kunnon isoista ikkunoista. Enää minun ei tarvitse tyytyä matalan tason ikkunoihin vaan voin istua valtaistuimella tarkkailemassa vaikka citypupua tai oravaa! 

Mikä sinusta oli jännin minun uusista extreme lajeista?

- Pepsi

maanantai 18. syyskuuta 2017

Oudon monta autoa

Pepsi ja Max:

Me päästiin käymään maalla. Mennessä oltiin isännän kyydissä ja tullessa emännän kyydissä. Kahden auton lisäksi tullessa oli kolmas isompi auto (emännän isä) samassa matkassa. Niin monta autoa, mutta miksi?Aloitetaan alusta:
Maalla olo alkoi ensin ihan hyvin. Päästiin ulos valjastelemaan. Lehtiä oli tippunut jo paljon puista; maalle oli tullut syksy. Nautittiin ulkoilusta jännässä syysvalaistuksessa (emäntä ei osannut edes ottaa kunnon kuvia).
 Pepsi tarkasti huolella posteja ja lähetti uusia:
Mutta koska Maxia alkoi taas yskittämään, niin meidän valjastelut jäi vähiin. 
Päästiin vain kahdesti ulos! Tylsää!
Emäntä heitteli etätöittensä välissä tavaroita kauhealla vimmalla laatikoihin. Siinä oli parempi pysyä vain poissa edestä. Max löysi suojaisan lepopaikan vieraspatjojen välistä.
Yritettiin mennä lakkoon! Max meinasi että tästä tuolista hän ei päästä koskaan irti!
Ja Pepsi päätti linnoittautua laatikoiden päälle, ettei niitä vain kuljeteta pois talosta (huom hieno "häntä").
Näistä en luovu!
Mutta eihän siinä mikään auttanut, kun meidät nostettiin jo aika tyhjentyneeseen työhuoneeseen ja laitettiin ovi kiinni! Sieltä me seurattiin ikkunasta kun meidän kaikki jutut pakattiin autoihin. Ja sitten auton ovet laitettiin kiinni! Mihin meidän jutut viedään? Sitten meidän napattiin koppaan ja lähdettiin emännän kyytiin.
Taas ajeltiin pitkä matka, mutta sitten illan tullen tuli helpotus, kun päästiin Cityn asuntoon: ne kaikki meidän  jutut muuttivat Cityyn tänne meille ja ovat nyt siis täällä meidän käytössä! Ja tässä järjestyksessä meillä on tosi hauskaa (emännästä ei)!

- Pepsi ja Max

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Pallottelija

Emäntä:

Meillä Pepsi on hoitanut temput ja aktivointien suorittamiset tehokkaasti ja innolla. Olen jo pitkään miettinyt että olisi kiva keksiä Maxille joku ihan oma juttu.
 Ostin kevyen pallon ja sitten kokeilin mitä Max siitä tykkäisi yhdessä Cosman kanssa.
 Max tajusi idea hyvin nopeasti. Kun koskee palloon niin saa herkun. Ja koska pallo on extra kevyt, niin se lähtee aina kosketuksesta liikkeelle..
.. ja Max on saanut ihan oman tempun pallottelijana.
Seuraava tavoite olisi että pallo lähtisi tiettyyn suuntaan. Pitää askarrella joku maali tai ostaa sellainen kuten Pikkupedoilla. Palaamme siis aiheeseen, jos taidot tästä kehittyvät 😉

Ps. Pahoittelut epätarkoista kuvista, tarkkoja en onnistunut saamaan ja Maxin lyhytjännitteisyys ei montaa toistoa kerralla anna mahdollisuutta napata kuvaa.