Emäntä ällistyi viime viikonloppuna, miten paljon Maxista lähteekään ääntä, kun se niin tahtoo. Kaupungissa Maxista on tuntunut tulleen hiljainen, naapureita hiljaisuudellaan kunnioittava kissa. Mutta maalla ääntä löytyi (emännän mielessä ei vaan käynyt ottaa yhtään videota..)
Max: Mä olin niin onnellinen, että kurnuttelin ensimmäisen päivän ja yön ja
sekös ihmisiä otti päähän. Mun ääni kuulemma kaikui tyhjässä talossa,
niin että ihmiset eivät saaneet nukuttua.
Ulos mä huudin monta kertaa. Kerrankin kun on mahdollisuus päästä ulos rauhalliseen pihaan!
Tässä meille tuli Pepsin kanssa riitaa, kumpi saa syödä ekana ensimmäiseksi näkemästämme ruohotupsusta. Onneksi niitä löytyi sitten lisääkin.
 |
| nam nam |
Että maalla onkin sitten nautinnollista!
Kyllä kevät on sitten makee vuodenaika! Se on ihan minun maastoutumisväri!
En mä kuitenkaan ihan koko aikaa jutellut. Välillä pidin äänelle pienen lepotauon lattialle levitetyn varapatjan päällä.
Lähtiessä emäntä joutui pesemään lattiat, kun siinä oli kuulemma liikaa meidän kuraisia tassunjälkiä. Pöh, me vaan merkattiin taloa!
Kunpa voisin olla aina näin onnellinen..
- Max, joka on helsinkiläisyydestään (syntyisin) huolimatta enemmän maalaiskissa