keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Maxin ulkoilua kesäkodilla

Max:

Nyt kun Pepsi on sairaslomalla, niin oon päässyt käymään yksin kesäkodilla ihmisten kanssa. Se on kivaa!
Mä niin nautin, kun pääsen täällä kopasta pois ja rauhalliselle pihalle kesäilmaan.
Mulle on viritetty juoksunaru mun fleksiä varten. Toinen pää on talon tikkaissa ja toinen puussa.
Sen kanssa pääsen liikkumaan kivasti. Emäntä puuhailee yleensä omiaan siinä mun ympärillä. Välillä käyn auttamassa sitä kukkien ja kasvien kanssa.
Tiiättekö mikä on tosi hyvää kanssa? Se on kuivuneet syreenin lehdet. Ne on niin mahtavia, että nuolen niitä innoissani. Ai miksi; kun ne on yhtä herkullisen tuoksuisia kuin vaikka valeriaana. Tykkään!
Tää on mun, ette vie!

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Kauluripää hoippuu

Emäntä kertoo, kun Pepsi on liian tokkurassa:

Pepsin patti ei heinäkuun aikana näyttänyt parantumisen merkkejä - joka toinen päivä se oli hyvä ja joka toinen vuoti märkää tai verta - joten päädyimme käymään tänään uudestaan eläinlääkäri Atella.
Patti mökillä käydessä
Parin minuutin odotus sisälle.
Eläinlääkäri mittasi Pepsin lämmön, josta selvittiin yhdellä sähähdyksellä. Se oli 39,1 eli siinä ja siinä onko kuumeen puolella. Viimeksi eilen patti märki. Sitten eläinlääkäri nukutti Pepsin ja leikkasi patin pois.
Korva sai viisi tikkiä, jotka pitää käydä poistattamassa myöhemmin pois.
Max on kovasti käynyt Pepsiä haistelemassa ja hoivaamassa. Pepsin nukutus kesti noin 3,5 tuntia, josta kotona 2,5 tuntia. Ja nyt elämä on hoippumista.
Toivotaan että patin kohta paranee nyt pian eikä tämä kuuma huoneisto saa kohtaa tulehtumaan (meillä 32 astetta hellepäivinä, nyt maanantaina laskenut sentään 28 asteeseen).

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Kesälomamatka mökille

Pepsi: Päätin sitten pitää kesälomaa emännän kanssa kodin miesväen passauksesta miesväestä. Niinpä otimme auton suunnan kohti itää ja matkasimme emännän isän mökille.
Ajomatkan jälkeen oli vuorossa soutumatka saareen. Onneksi tiedän sen ennestään ja odotan vain malttamattomana että päästään mökkiautoon, sillä silloin alkaa minun mökkeily.
Mikä onkaan parempaa kuin pään työntäminen ulos auton ikkunasta ja saaren tuoksujen haistelu.
Ai mitäkö tein mökillä. No iltaisin emäntä halusi ihailla isoa tyyntä järveä laiturilta. Tylsää.. Ajankulukseni teroitin kynsiäni metsästysretkeä varten.
Päivisin emäntä noukki mustikoitaan ja minä metsästin. Pitkään ja hartaasti odotin ja kuuntelin ja odotin ja kuuntelin..
Suuri metsästäjä nappaa saaliinsa!
Yöt nukuin omassa kopassa emännän vieressä. Aamuisin klo 3 ehdotin emännälle pientä aamulenkkiä, mutta aina se vain ärisi minulle 😾
Yhtenä aamuna mökkirannan hiekalle oli ilmestynyt suuret kissapedon jäljet. Emäntä oli kauhuissaan. Mutta minä lohdutin, että metsästän kyllä senkin, jos tarve vaatii.
hiekkarantaelämää
Viimeisenä iltana totesin että kyllä tässä laiturilla tietty voi istuskellakin. Ihan kiva katsella, kun kalat käy vedenpinnassa.
Sitten tuli lähdönhetki. Huusin kovaa mökkiovella, että jään tänne, mutta kukaan ei uskonut minua vaan kotiin jouduin. Tylsää.. Odotan jo seuraavaa mökkireissua.

Tykkäättekö te mökkeillä kuten minä vai vietättekö aikaa mieluummin jossain muualla kuin "keskellä ei mitään" kuten Max?

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Kissabloggaajien tapaaminen 7/2019

Iloinen ryhmä kissabloggaajia saapui eri ilmansuunnista lauantaina Hämeenlinnaan.
Tänä kesänä ohjelmamme koostui kolmesta osasta, joiden välit kuljettiin autoilla. Ensimmäisenä kävimme Surokin järjestemässä kansainvälisessä rotukissanäyttelyssä. Yläkuvassa on jo tuomarilla käynyt ihana Naukulan Hertta.
Näyttelystä siirryimme keskustan toiselle puolelle Kissakoti Kattilaan, joka ihastutti meitä kodikkaalla tunnelmallaan. Paikka onkin kissojen koti, jossa he asuvat odottaessaan loppuelämänsä kodin henkilökuntaa hakemaan heitä.
Näkeekö kukaan, jos vähän tutkin millaisia tuliaisia meille tuotiin?
Suurinosa kissoista saa asustella vapaasti isossa aulatilassa, jossa on valtavasti erilaisia piilopaikkoja, sänkyjä ja tasoja. Kaikkia kissoja ei mitenkään edes löytänyt lempipaikoistaan.
Lisäksi on pienempiä huoneita, joissa asustelee muutama kissa sekä vielä erikseen eristyspuoli.
Mielenkiinnolla kuuntelimme Kattilan toiminnasta ja kissoista. Kaikki toimintahan toimii vapaaehtoisten pyörittämänä ja on todella tärkeää. Tälläkin hetkellä kissakodissa oli noin 80 kissaa etsimässä kotia.
Kissakoti mielessämme siirryimme ruokailemaan Hämeenlinnan keskustaan, jossa saimme viettää vielä iloista rupatteluaikaa mm kissoista puhuen (tätä aihetta ei kyllä kukaan varmaan voinut arvata).
Pitkän ajomatkan päätteeksi kotona odotti nälkäinen Pepsi, joka sai heti maisteltavaksi Primacatin ruokaa; hyvin maistui kana!

Mukana tapaamisessa oli edustajia seuraavista blogeista:

torstai 18. heinäkuuta 2019

Kesäloman aloittelua

Max:

Tämä emännän kesäloman alku on ollut ihan kivaa. Emäntä on ollut Rovaniemeltä palauduttuaan paljon kotona ja varsinkin tullut joka yöksi kotiin!
Ja mä olen päässyt pitkästä aikaa käymään siellä kesäkodilla. Tänään pääsin käymään ilman Pepsiä, kun sitä ei huvittanut lähteä tai jotain (patti revitty taas auki, ei päästetä ulos pariin päivään). (Samoin ilman kameraa, joka unohtui kotiin pöydälle, joten mennään huonotasoisilla kännykkäkuvilla tämä kerta)
Tässä odotan kesäkodin portailla, että ovi aukaistaan sisälle ja pääsen pois boksista.
Ja heti kun pääsen boksista syöksyn ulko-ovelle vaatimaan ulospääsyä. Ulkona on niin kivaa ja jännää! 
Tykkään niin paljon, että ihan häikäistyn luonnon kauneudesta ja maalaismaisemasta.
Kesäkodilla on myös kiva seikkailla pusikoissa ja niiden vierillä multahajuja tuoksutellen.
Voi kun mä vaan tykkään kesästä ja perhosista (niitä ei kyllä nyt ollut) ja ulkoilusta! Näin kivaa mulla ei ole ollutkaan taas hetkeen.