sunnuntai 2. heinäkuuta 2023

Syreenin huumassa

 Pepsi:

Max on niin energinen että juoksee ulkona ympäriinsä valjaissa. Ja saa narun monta kertaa sekaisin (pahinta on että se sotkee minunkin narun). Mutta yksi paikka rauhoittaa sen ja sitä en pysty ymmärtämään.

Kun tulemme tähän syreenipuskan juurelle, josta emäntä on kitkenyt kymmeniä leviäviä alkuja, niin Max tulee ihan hupsuksi. Se vaan piehtaroi tuossa maassa.

En kestä katsoa noin outoa toimintaa että kaikki näkevät sen. Johan räkätitkin tuolle nauraa.
Sillä on ihan hullun kiilto silmissä.
En voi ymmärtää miten se menee noin sekaisin syreenin lehdistä ja varsista.
Miten minulla on sellainen tunne että joku sekopää hyökkää kohta kimppuuni..
 
- Pepsi
 

torstai 29. kesäkuuta 2023

Kyläilemässä

 Emäntä:

Viikon sisällä tuli käytyä kahdessa kissakodissa. Ensimmäinen Lapissa ja toinen Pirkanmaalla. Tässä kuvakooste molemmista.

Pikkupetojen kodista löytyy viisi kissaa. Haiku, joka oli tällä kertaa emännälle yllättäen tuttavallisin ja halusi paljon rapsutuksia.
Koda ja Minho kodin punaturkit.
Nora, joka nautti ilmavirrasta avoimesta tuuletusluukusta. Ja Ragnar joka oli valloittanut laatikon. Kaikki niin ihania! Olipa kiva nähdä teitä monen vuoden jälkeen!

Toinen koti oli sitten JustKittying, jossa kasvavat 9-viikkoiset siperiankissan pennut Proud Mary ja Ramble Tamble. Molemmat niin syötävän söpöjä ja hurjia leikkimään!

Helmi äiti seurasi vierestä iltapäivän menoa.

Ja isoäiti Cinna pysyi viisaasti sivussa.

Kyllä meillä olikin hurjat leikit!

Ja poseeraamisen taitokin on jo olemassa, mutta eihän se pentujen vika ole jos emäntä ei meinaa ehtiä ottaa tarkkoja kuvia.

Iso kiitos molemmille kodeille! Oli ihana nähdä niin kissatätejä kuin kauniita kissoja!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2023

Kukkivaan Tassulinnaan

 Tervetuloa Tassulinnaan.

 

Tästä ladosta vielä tovi eteenpäin.

 Puiden reunustamaa kujaa Tassulinnaan tullessa vasemmalla on tuuhea syreenipensaikko, jonka takaa ilmestyy itse Tassulinna. Mitäs muita kukkia pihasta löytyy.

Neidonkurjepolvea.

Sammalleimua eri väreissä.

Kurjenmiekkoja on erilaisia. Ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt siperiankurjenmiekka.
Arvokas Pepsi-kukka nauttii elämästä keinun nojalla.
Kieloja on pihassa villinä siellä täällä.
Ympäristössä ovat kaikki tuomet tuomenkehrääjistä valkoisia, mutta tähän ei kehrääjät ole (vielä) osuneet. Taustalla joen rannassa erikoisen väriset puut ovat juuri tuomenkehrääjien muumioimia.
Vanha ja rakas kurjenmiekka, joka on muuttanut jo niin monta muuttoa ettei laskuissa pysy. Alunpitäen otettu mukaan vuonna 2011.
Lopuksi vielä yksi kuva tällä hetkellä kukkivista lajeista, jo lakastuvalta näyttävä mutta sinnikäs Max-kukkanen. Johtunee varmaan siitä ettei meillä ole satanut lainkaan kolmeen viikkoon ja kaikki kaipaavat vettä.

Kyllä kukkaset ovat ihania!

perjantai 23. kesäkuuta 2023

Akileijoja akileijoja

 Piha on alkanut kukkimaan. Niin mökillä kuin kotona. Akileijat ovat emännän suurin rakkaus. Erivärit ja mallit ovat niin kauniita. Tässä on akileijakuvia kummastakin paikasta.

Mökillä akileijat sopivat hyvin maisemaan.
Valkonen akileija on niin herkkä ja kaunis. Tätä oli vain mökillä, mutta useammassa paikassa. Emäntä otti yhden mukaansa ja toivoo että se lähtee kotona kasvamaan akileijapenkissä.
Mökin herkkää vaaleanpunaista ja violetin sävyistä Rose Barlowta.
Kotona oleva vaaleapunaista sävyä.
Violtetin eri sävyjä kerrottuina. Niin ihania kaikki.

Kodin akileijapenkki.
Sinivalkoinen.
Keltainen unelmani, joka kukkii ensimmäistä kertaa siemenestä kasvatettuna.

Emäntä on siemenistä yrittänyt saada uusia lajikkeita. Ne ovat kyllä kasvaneet, mutta kukkia ei niihin näytä tulevan tänäkään vuonna lukuunottamatta keltaista. Ehkä pitää ostaa taimia jatkossa.

Kukkaista juhannusta!

tiistai 20. kesäkuuta 2023

Ulkoilua mökillä

 Pepsi ja Max:

Emännällä on ylityövapaaviikko. Sen aluksi lähdimme mökkeilemään, kun on niin hienot säätkin. Autossa onneksi on ilmastointi ja emännän lyhyillä tauoilla autolle löytyi varjopaikka (tosin varsinkin minä Pepsi moitin kovasti että miksei me päästä tauolle). 

Pepsi: Vihdoin oli venematka ja sen perään metsäautotie mökkiautolla. Ihanaa, tiedän mitä on edessä! Hieman tympeä ilmeeni johtuu siitä kun tuuli osuu avoimesta ikkunasta (itse sen  painoin auki) silmiini ja viiksiini. Onneksi vauhti oli hiljainen (metsäautotie ei ole rallitie).
Mökkikalliolla, ihanaa!
Pepsi: Miten tätä järvivettä juo, kun tässä on tällaista keltaista sotkua! (kirjuri: männyn siitepölyä)
Max: En tiedä haluanko pitemmälle ulkona. Nämä terassin raput ovat ihan hyvät.
Max: Voin istua ihan hyvin tässä. Miksi pitäisi mennä kauemmaksi?
Pepsi: Voi tuota Maxia. Mökillä on parasta kun saa pyöriä pitkin tonttia.
Mutta ranta on ehdottomasti paras ja kiehtovin!
Pepsi: Rakastan mökkiä. Rakastan järveä. Täällä on paras. Onneksi emäntä toi meidät taas tänne!
Max: Öö, jos pari rappua alemmas. 
Rantavenyttelyt ja kynsimiset ovat täyttä parhautta!
Max: Mä uskalsin huvimajalle, urhea minä (huvimaja näkyy muutama kuva sitten). Onneksi täällä ei ole mitään pelottavaa.
Max: Eiku hetkinen. Mikä tuossa puun vasemmalla puolella on?
Iik, se liikahti! Äkkiä sisälle turvaan!!

Emännän jälkikirjoitus: Jäniksen poikanen taisi säikähtää yhtä paljon kuin Max. Pepsin kohdatessa jäniksen poikasen meinasi tulla ajojahti, onneksi naru ei riittänyt kovin pitkälle.