Tassulinna

Metsälenkillä

 

Käyn Maxin kanssa toisinaan metsälenkillä. Nyt kun oli viileämpi sää eikä pihassa loikoilu oikein maistunut, lähdimme seikkailemaan lähimetsään. Samalla näki miten kesä on edennyt helleviikon jälkeen.

Ihailen usein Maxin sulautumista luontoon.

Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan ja tarkkailemaan ympäristöä.

 Evästauko

 Pienet oksat käveltiin yli. 

Isompien puiden päältä hypättiin. Emäntä kompuroi perässä molemmista.

 Matka jatkui. Metsävadelmia vaikuttaisi tulevan tänäkin vuonna lenkin varrelle. Nam!

 Välillä taas pysähdyttiin katselemaan ja kuuntelemaan.

Tuli vastaan metsäpolun syvempi kohta, joka oli muuttunut isoksi syväksi lätäköksi. Max miettii kuvassa mites nyt. No emäntä nappasi pojan kainaloon. Kuvaa en sattuneesta syystä onnistunut ottamaan samalla: sen verran Max halusi pois sylistä "minä kävelen itse" tyyliin (vai pelkäsikö että tiputan vahingossa veteen?).

 Loppumatka mentiin metsäautotietä. 

Viimeinen lepo vielä ennen kotipihaan menoa.

Olipas virkistävä lenkki. Eikä tällä kertaa tullut ketään vastaan häiritsemään lenkkeilyä; koiraa, ihmistä tai mitään muuta lintua suurempaa.