sunnuntai 27. heinäkuuta 2025

Tykkääkö kukat lämmöstä

 Max:

Tällä viikolla olen tutkinut kukkien mielipiteitä lämmöstä. Tutkimusta on toteutettu sekä kotona että mökillä. Mutta vain aamuisin tai iltaisin, johtuen että päivisin en ole jaksanut. 

Aloitetaan unikosta. Se viihtyy lämmössä ja myös pörriäiset tykkää siitä.

Viimeiset kukkivat akileijat sanoivat sen sijaan että kuumuus on niille liikaa ja nuukahtivat pian tämän kuvan oton jälkeen. 
Takarajan kulmassa olevassa raunioyrtissäkin kuuluu pörinä.
Tauko. Lannoitan maata että tähänkin nousisi jotain kukkia. 
Emäntä osti vuosi sitten englannin tuliaisina itselleen pussillisen kukansiemeniä: Poached Egg Plant. Suomessa niiden nimi on tylsemmin Hilppa. Ne on nättiä kukkia. Peurat eivät näistä kukista tykkää. No se ei meille ole ongelma. Mutta mökillä on paljon jäniksiä ja yllättäen muut kukkavanat on mökiltä kukkapenkistä käyty jyrsimässä paitsi nämä. 
Mökillä ei kauheasti kukkia tähän aikaan ole. Paitsi luonnonkukkia esim horsmaa. Sitä paitsi mökillä oli niin kuuma. 
Paras paikka mökillä oli parveke, jossa makoilla ja nauttia pieniä drinkkejä. 
Mustikka oli kukkinut aiemmin hyvin ja kävinkin emännän kanssa mustikassa. Tai siis emäntä kävi. Minä kävin myyrästämässä. Olen minäkin tuossa yläkuvassa. Mutta kuten ymmärrätte en voinut ihan emännän vieressä myyrästää, koska se karkoitti kaikki myyrät. 
Kotona syreenin varjossa on ollut ihanaa. Emäntä taas on iloinnut keväällä ostamistaan "Lilium Asiatic Mix" eli mix-liljojen sekoituksesta, josta on avautunut helteillä neljää eri väristä liljaa. 

Tutkimuksen lopputulos on että suurin osa kukista tykkää lämmöstä kunhan saavat hieman vettäkin.

- Max

torstai 24. heinäkuuta 2025

Syreenipilvessä

 Max:

Olen viime kesänä tainnut viimeksi kertoa että miten rakastan syreenejä pihassa. Minun syreenejä!

Syreeneissä on vain sitä jotakin, joka saa pään tuntumaan kevyeltä kuin pilvi. Haluaisin joka kerta ulkona järsimään syreeniäni. Olen myös havainnut että unkarinsyreeni on parempi kuin tuo tavissyreeni.
Tämä on minun, älä edes yritä Pepsi lähestyä!
Ei se taida uskoa. Se uskoo olevansa kaikessa niin kuningatar. 
Pepsi: Kyllä minäkin pidän syreenistä. Ja tämä on minun maatani kuitenkin. 
No yritämme nyt jakaa tämän ilon, kun kamera tarkkailee. Mutta helppoa se ei ole. 

- Pepsi ja Max

sunnuntai 20. heinäkuuta 2025

Helteen viettoa

 Pepsi ja Max:

On hellettä pidellyt koko viikon.. Olemme yrittäneet sanoa emännälle että muutaman asteen vähempikin riittäisi, mutta se ei tottele vaan aina päivisin on sen +30 astetta.

No ei siinä ole auttanut kuin ajoittaa ulkoilut vain aamuun ja iltaan.

Ja silloinkin on hyvä etsiä varjoja kellimistä varten. 
Häkissäkään ei ole viihdytty auringon paisteessa, mutta muuten kyllä. Siellä on otettu monet nokoset.

Max on keksinyt myös uuden tarkoituksen sanan "sisälle". Silloin heittäydytään välittömästi maahan ja sanotaan emännälle ettei nyt voi lähteä. On otettava ensin pienet levot. Tämä kun on toistunut muutamaan otteeseen, emäntä kantaa vastaan huutavan Maxin sylissään sisälle. 

Sitten ei ole auttanut kuin laittaa aurinkolasit päähän ja tuijottaa emäntää niiden läpi hyvin vihaisesti. 

- Max

torstai 17. heinäkuuta 2025

Kissa, joka saalisti syyllisen -kirja

 Saimme luettavaksemme L.T.Shearin kirjan Kissa, joka saalisti syyllisen Bazar kustannukselta. Aiemmin olemme lukeneet blogissa ensimmäisen ja toisen osan Conrad-kilpparikissan ja hänen omistamansa eläköityneen poliisin Lulun murhamysteerien ratkaisemisesta, joten nyt oli kyseessä sarjan kolmas osa. 

Max: Conrad on tosi viisas kissa. Se on poikakissa, vaikka on kilppari. Ja tämän harvinaisuuden lisäksi se osaa myös puhua. Ja ratkoa tietty rikoksia. 

Tässä kirjassa Conrad ja Lulu matkaavat jokilaivallaan Mancesteriin. Vähän ennen Mancesteria he kohtaavat jokilaivojen ryöstäjän. Siitä selvittyään he pääsevät perille isoon kaupunkiin ja tapaavat siellä ravintolassa Lulun vanhan ystävän. Ja Conrad saa tietenkin juotavaksi Eviania, sillä se ei juo muuta vettä, ja syötäväksi kalaa. 
Mutta leppoisa ystävän näkeminen muuttuu siinä samassa, kun Lulu tajuaa että liikkeellä kaupungissa on sama sarjamurhaaja, jota hän viimeisinä työtehtävinään yritti selvittää Lontoossa. Siitä alkaakin sarjamurhaajan etsiminen. Kaikessa on tietysti Conrad opastamassa ja löytämässä sellaisia merkkejä, mitä ihmisten aistit eivät niin vain havaitsekaan. 
Tälle kirjalle annan suositukseni. Jos kaipaat leppeää lukemista, jossa kissaa ymmärretään ja ratkaistaan samalla mysteereejä, niin otapa lukulistalle. Me odotamme jo innolla marraskuussa ilmestyvää neljättä osaa.

- Max ja emäntä

lauantai 12. heinäkuuta 2025

Myyräpaistia

 Max:

Lähdin mökille emännän kanssa Pepsin jäädessä toipumaan eläinlääkärikäynnin rasituksista mummolaan. Mutta ei se minua haitannut, päätin ottaa kaiken ilon irti mökkeilystä.

Mökillä oli viikolla ihan kiva lämpötila, mutta tuuli liikaa makuuni. Parasta ulkoilussa oli se että emäntä malttoi olla minun kanssa pitkäänkin paikoillaan, kun ei ollut hyttysen hyttystä. Emäntä söi odotellessaan runsaasti metsämansikoita joka päivä. 
Tässä kuva, mikä on minusta paras vesikuppi mökillä: järvivesi ämpäristä.
Parvekkeella nautin ne ajat, kun en saanut emäntää valjastelemaan. Onneksi ovea pystyi pitämään koko ajan raollaan, koska ei ollut niitä hyttysiä sisälle änkemässä.
Mutta valjastelu oli se juttu. Nimittäin tontilla oli havaittu paljon metsämyyriä. Ja niin muuten havaitsin minäkin! Niitä oli vähän joka puolella, mutta olivat niin vikkeliä piiloutumaan että vaati totisesti työtä vaania niitä saadakseen paistia.
Ja sainhan minä! Eikö olekin hieno saalis! Olisin vienyt ruoan suoraan pöytään, mutta emäntä ei avannut verkko-ovea parvekkeelle minulle.
Yhtenä päivänä kävin seikkailemassa aina traktoritallissa saakka. Ja se kuulkaa on kaukana ja matkalla on monta vaaranpaikkaa!

Emäntä motkotti muka tosissaan, että nyt musta on sitten tullut mökkikissa eikä minua enää saa kuin kantamalla sisälle ulkoa. Oikeasti se taitaa olla ylpeä, että olen ottanut mökin ja yläpihan omaksi reviirikseni ja viihdyin mökillä. 

- Max