Pepsi:
Ei se tiedä koskaan hyvää, kun emäntä käyttäytyy koko aamupäivän kelloa katsoen ja lopulta nappaa minut koppaan, mutta Max saa jäädä nukkumaan päikkäreitä. Ei tiennyt myöskään tällä kertaa. Mutta ällistyin, kun mentiinkin eri paikkaan kuin yleensä. Tällä kertaa auto (se jota jotkut kutsuvat pölynimuriksi) ajoikin Kaikun eteen.
Johan sen sanoin verikokeissa käytyäni, ettei siitä tiedosta hyvää seuraa. Niinpä minut vietiin sitten ultraan. Ensin kiva Sirpa-täti tutki minut. Hänkin kuuli selvästi sydämeni sivuäänen. Sen jälkeen emäntä ei ehtinyt ottaa kuvia, kun piti pitää minua paikoillaan.
Karvaa ajettiin massustani ja sitten ultra tutki minua seisoessani, ollessani kyljelläni ja vielä selälläni. Pitää sanoa tämän Sirpan kunniaksi että se osasi käyttäytyä niin rauhallisesti että tyydyin heiluttamaan häntää ärtyneesti ja pari kertaa kiemurtelemaan. En halunnut loukata häntä murinallani tai esittämällä kynsiäni ja sainkin siitä emännältä paljon kehuja.
No mitäkö todettiin. Sydän oli normaalikokoinen, eikä vuotoja havaittu; sivuääni on virtausääni. Munuaiset ja maksa todettiin normaalin näköisiksi. Mutta sitten se mutta: rintaontelon etuosassa oli liikaa nestettä. Se ei selvinnyt mistä se johtuu, mutta voi olla esimerkiksi lymfooma, josta ei kyllä löytynyt mitään löydöstä. Nesteestä vaarana on että minulle tulee hengitysvaikeuksia, joita voidaan sitten jatkossa koittaa helpottaa nesteenpoistolla rintaontelosta. Mutta siihen ei nyt ryhdytty, sillä se olisi vaatinut rauhoittamisen ja minulla ei ole havaittu mitään hengitysvaikeuksia.
Väliin minulta toivottu keltaisen akileijan kuva, kun se väri viimeisenä aukesi akileijoista.
Jatkan siis elämääni samaan tapaan kuin tähän asti: sekä tavallista ruokaa että munuaisruokaa, nestettä tyrkytetään joka välissä ja nautin kesästä ja kukista. Syksyllä sitten uudet verikokeet, jos kuntoni ei huonone sitä ennen. Jatkan valtakuntani hallitsemista tilan aitona kuningattarena.
- Pepsi
