Rauhallinen joulukuinen aamu muuttui epävakaaksi, kun kissat eivät saaneet aamupalaa. Pepsi totesi että ei sitten ja meni aamupäiväunille. Max taas ei voinut käsittää tilannetta.
Max: Tulin emännän syliin leipomaan, sen tehdessä töitä, että onko se unohtanut meidän aamuruuat ja herkut! Että nyt on jotain vakavasti vialla. Voiko aamu muuttua tämän pahemmaksi.
Max: Voi se muuttua. Jouduttiin koppaan ja automatkalle keskustaan. Ja eläinlääkärin odotushuoneeseen. Voi ei!
Oli kuitenkin ilahduttavaa kuulla, kun meidät kutsuttiin sisään sanoen "Pepsimax" 😸
Emäntä kertoo: Pepsin senioritarkastus oli ensin. Se meni siihen asti hyvin, kun oli verikokeiden aika. Se pelottaa Pepsiä ja niinpä Eläinlääkäri Atte päätti laittaa Pepsille näkösuojan. Se auttoi ja vastaan pyristelevästä Pepsistä (ehti raapaista emäntää kädestä) tuli kiltti lammas. Verikokeet saatiin hyvin ja korvat tarkistettiin ettei kuulon heikentymiselle ole mitään näkyvää syytä; korvat olivat siistit. Sitten Pepsi pääsikin jo omaan koppaansa.
Sen jälkeen, jo heti sisääntultuamme esirauhoituksen saanut, Max nostettiin pöydälle hammashoitoa varten. Ja siihen se jäi emännän lähtiessä Pepsin kanssa ajolenkille (veimme kierrätysroskat auton perältä ja emäntä kipaisi kaupassa). Maxille laitettiin tällä kertaa vähemmän nukutusta, koska siitä täysin heräämisessä on ollut ongelmia aikaisemmin.
Kotiin saavuttuamme Max pääsikin heti jalkeille, ei yrittänyt tehdä mitään hullua (emäntä pystyi tekemään etätöitä) ja ennenkaikkea ei kuolannut lattioita märiksi. Emäntä oli jo kasannut kaikki matot kasaan valmiiksi aamulla, mutta se olikin turha varotoimenpide (no tulipahan ravistelua matot ulkona, kun ne olivat jo valmiiksi takaovella). Ja meni vain muutama tunti kun Max jo varovasti alkoi maistelemaan ruokaa. Aivan mahtavaa, kiitos taas Eläinlääkäri Atte.
Pepsille on tiedossa seuraava eläinlääkärikäynti keväälle. Maksa- ja munuaisarvot olivat viitearvojen yläpuolella ja niitä pitää nyt alkaa seuraamaan. Vanhuus ei tule yksin.