Syysviljan seuranta - syksy

 Max:

Syysviljan seuranta on sitten ollut mielenkiintoista. Olen tehnyt tiuhaan muistiinpanoja. 

Siemenet kylvettiin syyskuun ensimmäisenä tiistaina. Sunnuntaina pellolla ei näkynyt vielä mitään. Kävin lannoittamassa. 

Seuraava torstai. Pellolla näkyy häivähdys vihreää. Siemenet alkavat itää. Lannoittamisesta oli selkeästi hyötyä. Emäntä ei päästänyt kuitenkaan lannoittamaan lisää; en ymmärrä. 

Eräänä päivänä karkasin lannoittamaan peltoa. Emäntä ei ollut tyytyväinen, mutta antoi hoitaa tehtävän loppuun. 

Ja katsokaa miten pelto alkaa vihertää hienosti syyskuun puolivälin jälkeen.

Vielä on parempi ruoho oman pihan puolella, joten ollaan laidunnettu omalla pihalla. 

Ja aivan, emännän silmän välttäessä yhtenä päivänä juoksin pellon reunaan katsomaan viljan tilannetta ja vähän lannoittamaan. Emäntä ei millään ymmärrä lannoituksen tärkeyttä!

Ja karkasinpa taas. Emännän hitaudesta on jotain hyötyä, mutta se on mokoma tajunnut aikeeni, enkä ehdi enää kuin pellon reunaan. 

Nyt mennään jo pitkälti lokakuuta. Luulen ettei tänä syksynä enää ole seurattavaa, joten jatkan seurantaa keväällä (ja jos onnistun niin karkailen hoitamaan tehtäviäni). 

- Max

Vielä aurinkoläikkiä

 Max:

Viimeiset hetket nauttia, kun auringolla on vielä tehoja patterissaan. 

Arvatkaa vain tykkäänkö olla tässä. 

Äh, mitä nyt. Et pääse kulkemaan etkä pääse keinutuoliin, kun olen sen alla. No mene muualle, onhan talossa muitakin paikkoja. Tämä alue on nyt minun. 

- Max

Ps. Kiitos Amen ja Tuiken paperilähetykselle; näiden päällä on ihana makoilla. 

Kaappien siivousta

 Max:

Emäntä siivoisi yhtenä päivänä vaatekaappia. Nosti kaikki kesävaatteet hyllyltä ja suunnitteli nostavansa lämpimämmät vaatteet tilalle. Mutta ehdin väliin.

Pitäähän hyllyjen takanurkatkin tarkistaa. Ja sitä paitsi pölyt pitää putsata ja vaihtaa talvikarvoitus tilalle ja ja.. Kyllä minä tiedän miten homma pitää tehdä. 

Samalla on hyvä huoltaa kyntensä ja venytellä. Ei emännällä nyt niin kiire saa olla, eihän vielä ole luntakaan. 

- Max

Syyskuun loppua

Pepsi: 

 Niin se syyskuukin on kohta mennyt. 

Aurinkoisina päivinä olemme nauttineet ulkoilusta vielä kun se on mukavaa. 

Yksinäinen kukka on noussut pudonneiden lehtien välistä. 

Max on leikkinyt maastoutumisleikkejä ulkona.

Vielä pystyy joskus hetkittäin nauttimaan aurinkopesuista. 

On tullut myös harjoiteltua talviunien asentoja pitkää talvea varten. 

Kuinka teidän viikko on mennyt?

- Pepsi

Yhteiskuvassa

 Pepsi ja Max: 

Emäntä halusi meistä yhteiskuvan. No tottahan me samassa kuvassa voidaan hetki olla.

Onko tämä hyvä?

No entäs tämä? Ai pitää katsoa kameraan?

Pepsi: Minä katson nyt. Mikset ottanut myös häntääni kokonaan? Katso sinäkin Max kameraan. 

Max: Minä katson. Tuliko nyt hyvä yhteiskuva?

Miksi emäntä sanot että ollaan toivottomia yhteiskuvissa. Luulemme että vika on kuvaajassa.

Oho, kävi vahinko. Emäntä sai melkein yhden onnistuneen yhteiskuvan. 

Meidän periaate on että yhteiskuvissa ei olla kunnolla yhdessä, siksi sellaisia meiltä ei löydy kuin vahingossa. 

- Pepsi ja Max

Vielä hieman lämpöä

Max:

Viimeiset hetket ottaa masukarvoille aurinkoa sängyllä.

Kohta aurinko ei jaksa enää paistaa tarpeeksi ylhäältä ja lämpimästi. Sitten pitää siirtyä keinoauringolle eli takan eteen. 

- Max

Viimeiset terassikelit

Pepsi ja Max: 

 Tällä viikolla ollaan nautittu monena iltana terassikeleistä. 

Välillä on ollut pilvessä ja välillä paistanut. Sillä ei ole väliä, sillä lämmintä on ollut. 

Olemme vain nauttineet kukin tyylillään. 

Tässäkö ne nyt oli. Onko seuraavat terassikelit vasta ikuisuuden päästä. 

- Pepsi ja Max

Syysleimuaika

 On syysleimujen aika. Viimeinen kukka, joka kukkii kukkapenkissä.

Emännällä on matalassa kaivonrenkaassa viittä eri syysleimulajiketta. Ne ovat menneet suloisesti sekaisin 😸

Tässä taitaa olla yläkuvassa Elli ja alakuvassa Laura. 

Max: Onhan ne kauniita, mutta ei kai me koko päiväksi jäädä kukkia tuijottelemaan kun tärkeämpääkin tekemistä kuten reviirin rajojen tarkistus!

- Max

Peltotöitä

 Max:

Sain sovittua traktorin kanssa että tulee peltotöihin. Olin itse työnjohtajana että jälki olisi kunnollista.

Tjaa, keskeneräistä työtä ei saa arvioida. Ehkä se traktori kuitenkin osaa työnsä. 

Pepsi: Mikä traktori. En minä mitään kuule?

Traktoripäiviä oli monta. Se kävi tosi monta kertaa lähes peräkkäisinä päivinä ja kynti peltoa monta kertaa ennenkuin tuli valmista. 

Pepsikin onnistui osumaan ainakin kerran ikkunaan seuraamaan traktorin liikkeitä. 

Siitä tuli niin tavallinen ääni etten jaksanut enää johtaa töitä. Vaikutti hyvin itsenäiseltä tuo traktori. Paljon mielekkäämpää oli pureskella syreeniä tai seurata perhosia. Lopuksi video, jossa näkee ettei traktori saa enää edes korviani  kääntymään.

Seuraavaksi odotan että milloin syysvilja alkaa kasvamaan. En ole koskaan sellaista vielä seurannut. 

- Max

Pepsi haluaa vinttiin

 Pepsi:

Minusta yksi parhaista paikoista mökillä on vintti. Sinne on normaalisti luukku kiinni, joten sinne ei niin vain pääse. 

Vintissä on hyvä siksi, että siellä on rauhallista ja sieltä löytyy hyviä nukkumapaikkoja varapeittojen, tyynyjen ja petareiden väleistä. 

Mutta työtä se vaatii että raskas luukku aukeaa. Maun niin pitkään että emännän isä heltyy ja päästää minut luukusta (emäntä on liian tottunut huutoihini). Tässä lopuksi pieni ääninäytteeni.

Onko teillä lempipaikkaa nukkua, johon ei pääse ilman vaatimusten esittämistä ihmisille?

- Pepsi

Kuningatar luovuttaa rantareviirin

 Pepsi: 

Mietin tällä viikolla mökkeillessäni että olikohan tämä viimeinen kesäni mökkeilyä. Tai jos ei ollut, niin en ehkä jaksa enää pitää koko mökkirannan vartioinnista huolta. Kuulokin on mennyt, etten edes kuule aaltojen loisketta. Kenelle tässä voi reviirin luovuttaa. 

Maxia ranta pelottaa ja se tutkii mieluummin yläpihaa, jossa meni juuri ennätys kauas mökistä. Mutta onko tässä vaihtoehtoja. Pakko puhua Maxille huomenna kun ei tuule ja järvi on tyyni. 

Kuule Max. Katsoppas tuonne järvelle. Sinun pitää nyt ottaa rantareviiri haltuun. Minä luovutan sen sinulle. 

Max: En minä voi, en edes tunne rantaa ja en tiedä missä siellä pitää liikkua. 

Pepsi: Minä helpotan sinua. Käyn illalla ensin rannassa lenkin ja koska tiedän sinut mainioksi hajukissaksi, joka haistaa jäljet monta tuntia sen jälkeen kun joku on jostain kulkenut, niin seuraat vain minun jälkiä. Minä kerron missä rajat menevät ja missä on turvallista. 

No niin merkkaan laiturin. Ja sitten teen pisut rantahiekalle. 

Vesi on ennätys matalalla ja rantakivet näkyvät. Käyn kääntymässä tuossa kiven kulmalla. Sen pitemmälle ei ole turvallista mennä. 

Max: Nyt pelottaa. En ole koskaan kulkenut tätä polkua. Mutta tästä Pepsi on mennyt. 

Laiturille. Onko pakko? Rohkeasti vaan.. luotan että Pepsi on merkinnyt missä on turvallista. 

 

Tähän se on tehnyt pisut. On kuulemma erinomainen pisupaikka. 

Näin kauas rantaa. Tässä on merkki että pitää kääntyä. Mutta näin lähellä vettäkin. Voi pojat..

Seuraavana päivänä:

Pepsi: Jatketaan harjoituksia. Tänään Max saa tutustua toiseen reunaan rantaa ja toiseen laituriin. Laiturilla istuskelu on parhainta mitä tiedän. Sitä voisin tehdä vaikka kuinka pitkään.

Max: Tästäkö tänään. Vesi on niin lähellä!

Tässäkö pitäisi istuskella. Minulle ehkä riittää Pepsin merkin tutkiminen ja lähden takaisin rantaan. 

Voi hurja, nytkö koko mökkitontti rantaa myöten on minun. Apua!