Viimeinen Helsinki-päivä

Keskiviikkona oli emännän viimeinen matkapäivä. Ohjelmassa oli Ilonan ja Zetorin koti sekä heidän ihmisensä kanssa käynti Suomenlinnassa. Aloitetaan Suomenlinnan kuvilla.

Yllätyin miten suuri osa turisteista oli ulkomaisia. Kävellesäni pitkin ja poikin kuulin lähinnä vain ulkomaankieltä; onko Suomenlinna vielä Suomea vai poikkesinko ulkomailla ;)

Todella kaunis paikka - edellisestä käynnistä olikin vilahtanut 30 vuotta, joten ei oikein muistanut mitään koko paikasta.

Sitten kissakuviin. Eli Ilonaan ja Zetoriin, vanhoihin yhtä ihaniin tuttuihin, joihin en vain väsy!

Zetor: "Eihän kukaan näe.."

Zetor: "Hyvät hajut!"

Ilona: "Aina nuo pojat.."

Zetor: "Ai minäkö muka?"

Nuo Zetorin silmät lumoavat emännän.. Ja Ilonan värit!

Olipa kiva poiketa!

Kotona oli kissojen innokas vastaanotto. Nyt olikin kolme, joita olisi pitänyt samaan aikaan huomioida.

Max: Tämä Kissakahvilan lahja on aivan mahtava. Näin monta toooosi kivaa juttua!

Vähän kahvilan ihmiset on kilttejä, kun saatiin tällainen! Noista raksuistakin täyttyy vatsa mukavasti!

(Ps. AcatliCat lahjakortti on noin 5 euron arvoinen eli kannattaa sen saaneiden käyttää se!).

Hupsuja vai höpsöjä vai aivan sirkusta?

Tätä otsikon kysymystä emäntä lähti selvittämään heinäkuisena tiistaina. Ensimmäinen kohde oli Hupsu ja tosi höpsö.

Siellä Nuppu ja Juju olivat toivottamassa tervetulleeksi ja Nuppu oli heti valmis keittämään kahvia kuten kissakahvilassa kuuluukin (mutta kun emäntä ei juo kahvia!).

Nuppu on aivan ihastuttava leidi (ja Ruffen oma kuulemma - näin kuiskuteltiin). 

Juju taas oikein herrasmies.

Juju näytti osaamiaan temppuja. Ne menivät niin hienosti, ettei kuvaajakaan meinannut ehtiä mukaan. Yllä Jujun piti koskea sitä emon jalkaa, joka taputteli maata. Jännä temppu ja taitava kissa!

Nuppu taas keskittyi kauneutensa esille tuomiseen - enkä voi olla erimieltä kauneus asiasta.

Aivan ihania kissoja Nuppu ja Juju!

Emon kanssa pistäydyimme lähes vastapäätä sijaitsevalla kahvilalla, koska pitihän sitä nyt Max´s Cafe nähdä livenä (huom verhot!). Mitä herkkuja siellä olikaan myytävänä - tiesinhän toki että Max on herkullinen ;)

Hupsuttamosta emäntä jatkoi vielä matkaa päivän toiseen kohteeseen Kissasirkukseen.

Tässä matkakohteessa vastassa oli Adela ja Heron.

Adelalla on ihanat värit (en ole yhtään puolueellinen). Neiti on pian 10 v ja niin sutjakassa kunnossa.

Adelassa oli myös agilitykissan piirteitä ja hypyt sujuivat mallikkaasti.

 Samoin Heron täyttää 10 v ja on todella komea värinen herrasmies.

Heronin selässä on kaunis kuviointi. Ja tuo häntä niin herkullisen näköinen! Ja entä herrasmiehen silmät; kuinka ne sointuvatkaan turkkiin!

Mitä tulee otsikon kysymykseen - kaikki voivat olla kissaperheessä oikeita vastauksia ja samalla aivan IHANIA!

Tallinnan kissoja

Emäntä ja Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko seikkailivat maanantaina Tallinnassa koko päivän.

Tallinna on kaunis kaupunki. Esimerkiksi tuo ylläoleva talo on aivan ihastuttava. Mutta pääkohteemme Tallinnan Kissakahvila Nurri oli sisällöltään paras. Tässä kahvila ulkoa päin (lasissa hienot heijastumat kuvaajan takaa = ikkunamaisemat):

Kahvila on sisältä mukava. Tilat ovat suuret ja kissat saavat notkua myös baaritiskillä. Baaritiskillä kuitenkin vain tehdään juomat ja siinä on kassa. Itse tarjottavat herkut tulevat keittiön puolelta luukusta tarjoilijoille kiikutettavaksi ilman kissankarvoja ;)

Kahvinkeittäjä ;)

Tilassa on todella monta erilaista nukkumapaikkaa. Tässä yhden ikkunan vaihtoehdot (yllä). Tuo laatikkorakennelma näytti myös hauskalle ja kissan mielestä se on ilmeisen hyväkin (alla).

Kaikki kissat vaikuttavat olevan sopuisia. Tietenkin vähän piti kissatädin edessä nostaa kaverille tassua :D Tykkäsin, kun kissat ovat hyvin erivärisiä ja ne on siksi helppo tunnistaa toisistaan.

Ruoka-aika on hauska yksityiskohta. Ruokalistalla on vaihtoehtona myös kissanruoka 1,50e/kpl ja sen ostamalla saa olla ruokkimassa kissoja, jos ruoka-aika osuu kahvilavierailulle (meillä osui klo 14 ruokailuun).

Hyvin ruoka maistui. Tässä minun tarjoamani ateria :)

Kiva kohde tämä kissakahvila Tallinnassa, suosittelen!

Heinäkuinen sunnuntai Helsingissä

Sunnuntaina emännällä oli huippupäivä Helsingissä. Aamupäivällä emäntä matkasi Kissakahvilaan, jonka edustalla kokoontuikin iso joukko kissabloggaajien tapaamiseen (yhteensä 22 osallistujaa) tirkistelemään ikkunoista sisälle.

Ja päästiinhän me sitten sisälle katsomaan kissoja.

Aika kului supernopeasti hyvässä seurassa. Ja herkkuja nauttien :)

Saimme mukaan kotiinviemisiäkin (Primacat, Royal Canin ja Acatlicat), mutta ne esittelen myöhemmin. Kiitos kaikille mukana olleille!!

Kissakahvilan ulkopuolella joukko jakaantui.Viisi innokasta suuntasi kohti Korkeasaarta sateesta piittaamatta katsomaan siellä olevia karhuja (yllä) ja isoja kissoja (alla), joita sade tosin tuntui häiritsevän tai kuvia ainakin oli vaikea saada.

Pikku kengurulapsi ja kameli eivät vedestä sulaneet.

 Sisätaloissa oli myös elämää.

Oli hieno päivä Helsingissä ja matka jatkuu..

Kylässä Pipsulla, Miirulla ja Teyellä

Emäntä aloitti kesälomareissunsa.. kissamaisesti. Ensimmäiset kissat tulivat bongattua lauantai-iltana, kun emäntä saapui Kissat Kertovat - blogiin yökyläilylle.

Ensimmäisenä innokkaana tervehtijänä oli Teye. Mau Teye on muutenkin tarkasti tilanteita seuraava kissa mm matkatavarani käytiin välittömästi tutkimassa. Ja juoksee tuhatta sataa - sakot tulisivat, jos joku ehtisi mittaamaan nopeuden. Myös tuliaisiksi Teyelle tuomani leivänpussinsulkijat saivat vauhdikkaan vastaanoton (kuvaa ei kukaan ehtinyt saamaan) :D

Minut yllätti se miten pieni ja siro Teye on- aivan kuin pentu. Silityksistä Teye ei oikein piittaa, mutta seurassa tykkää olla koko ajan.

Ennakkoon kuulin että Pipsu varmaan haluaa vanhimpana leidinä poseerata innokkaimmin. Kyllähän Pipsu kulki ja puski ja sitä sai sitellä, mutta kuvaus ei oikein onnistunut - ei ollut poseerauspäivä.

Luonteeltaan Pipsu on hyvin lempeä. Sitä sai rapsutella. Sitä sai nostella. Pipsu on oikein herttainen tapaus.

Miiru on talon isäntä. Ja komea onkin sellainen! Etukäteen kuulin että Miiru olisi arin eikä näyttäytyisi pariin tuntiin, mutta eikä mitä. Hetihän me viiden minuutin jälkeen tulimme juttuun. Miiru seuraa tarkasti mitä talossa tapahtuu, mutta ei änkeä mukaan. 

Miirun turkki on kuin puhtainta silkkiä. Ja komea Miiru vain on, en pääse siitä mihinkään.

Kylässä oli kiva käydä ja tällaisella tyynynliinalla sai nukuttua oikein makoisat unet! Matka jatkuu kohti seuraavia kissoja.