Maxin kotiutuminen

Maxin kotiutuminen uusiin paikkoihin on aina ollut hidasta. Pepsi sopeutui kaupunkiin parissa viikossa, mutta Max vaati lähes kolmen kuukauden elämisen uusissa ympyröissä ennenkuin näkyy, että Max on hyväksynyt kaupunkipaikan kodikseen.

Mitä merkkejä tästä sopeutumisesta on sitten havaittu parin viime viikon aikana: Yksi oli se, että Max halusi tutkimaan rappukäytävää. Nousimme puoli kerrosta ylöspäin ja Max selvisi! Onneksi ketään muuta ei osunut rappuun samaan aikaan.

Toinen on se, että Max on alkanut taas availemaan tutun lipaston laatikoita öisin. Tavarat saivatkin olla kauan rauhassa, mutta nyt joutuu ihmiset taas miettimään että mitä laatikoissa onkaan (esim teipit piti nostaa heti pois).

 Emännän villasukat ovat alkaneet taas häviämään öisin. Niitä sitten aamulla etsitään..

Pepsi: Kannattaisiko sinun emäntä vilkaista teltasta?

Max: En myönnä, en kai nyt minä..

Asumamme kerrostalon pihassa Max ei uskalla liikkua, mutta kun rattailla mennään johonkin lähimetsikköön, uskaltaa Max jaloitella pitkästä aikaa!! Varsinkin jos Pepsi on lähettyvillä rohkaisemassa. Pepsistä ja Maxista on muuten tullut läheisemmät viime kuukausien aikana 😊

Maxin villapaita on ilmojen viilentyessä päässyt taas herkästi palelevan pojan käyttöön.

Joten nyt voi varmaan jo sanoa, että Max on sopeutunut jotenkin tilanteeseen ja osaa elää ja nukkua kerrostalon äänistä välittämättä 😽