keskiviikko 8. elokuuta 2018

Lapsuuden leikit: barbit

Ajattelin kirjoittaa jotain lapsuuden leikeistäni. En tiedä onko tämä ainut osa vai tuleeko jatkoa vielä jostain muusta leikistä, mutta nyt ainakin ajattelin kertoa barbeistani, jotka kaivoin esille arkusta mökillä käydessäni (tässä arkussa on lapsuuteni aarteet). 
Barbit olivat ehkä minulle tärkeimmät leikit 80-luvulta pitkälti 90-luvulle. Leikin niillä siis pitkälti toistakymmentä vuotta, jo silloinkin kun ei niillä enää olisi kuulunut leikkiä (kaikilta salassa). Barbeja minulla oli neljä.
Tässä barbieni vaatevarasto. Osa itse tehtyjä, osa äitini tekemiä, osa barbien mukana tulleita ja muutama ostettu.

Neljä barbiani olivat kaikki luonteeltaan erilaisia, vaikka olivat samaa sisarussarjaa. Sisarussarja oli menettänyt vanhempansa onnettomuudessa ja pitivät toisistaan huolta.
 Vanhin heistä oli iältään Tiina, joka oli samaan aikaan perheenäiti ja liikenainen. Hän piti jöötä kaikille, vaikka asui jo oman perheensä luona lähistöllä.
Toiseksi vanhin oli Titta (rock stars -barbi, jonka sain syntymäpäivälahjaksi muistaakseni vuonna -87). Titta oli bilettäjä ja laulaja. Hän viihtyi yöelämässä ja aiheutti päänvaivaa sisaruksilleen elämäntyylillään. Töikseen hän veti aerobic-tunteja räväkällä tyylillään.
Hyppään vielä suosikkini, kolmannen siskoksen yli, ja kerron ensin kuopuksesta, joka oli tyyliltään hyvin vaatimaton ja syrjäänvetäytyvä. Satu halusi viettää aikaansa vain kotona omassa sängyssään ja opiskeluissa oli siksi vaikeuksia. Masennus (ja ruokahaluttomuus) oli lähtöisin vanhempien kuoleman aiheuttamasta surusta.
Sitten suosikkini Siina. Hän oli sisaruksista nuorin, kaunein ja viehättävin. Hän osasi tuoda kauneutensa esiin ja tekikin työkseen mallin töitä.
Siina rakasti vaatteita, ihmisiä, hiusten laittoa ja kuvattavana oloa. Tässä hän esittelee minkkiturkkia kuvastoa varten. Hän oli sisarussarjan rakastettavin, jota kaikki kunnioittivat ja viihtyivät hänen seurassaan.
En osaa sanoa tunteja, miten paljon olen barbieni seurassa viettänyt, mutta niitä on varmaan satoja. Ja nyt mietin, että kun muistan vielä kaikkien elämäntyylit yli 20-vuoden takaa, että mitähän asioita olen niiden avulla käsitellyt nuoruudessa ja millaista elämää ihaillut 😙 

Oletko sinä leikkinyt barbeilla lapsuudessasi?

24 kommenttia:

  1. Vau, tuo historia ja luonteenpiirteet! En yhtään muista keksineeni barbeille luonteenpiirteitä. Meillä oli niitä kaksi, ja kun isosiskoni keksi väittää, että niidenkin tukka kasvaa, niin leikkasin toiselta tukan eikä se sitten ikinä kasvanutkaan :-D

    VastaaPoista
  2. Komee on barbikasa ollut ja aika jämptiä, jos on samat barbit olleet samanlaisia aina... Itselläni oli vähän toisenlaisia barbeja - vain 1 tuollainen, lisäksi 1 Sindy ja 1 Daisy (ovat barbien tapaisia). Nimet toki pysyivät samoina, mutta ammatit ym. vaihtelivat leikkien mukaan. Kaikki barbi-nuket (lukuunottamatta muutama vuosi sitten kirppikseltä hankittua - tarvitsin "sovitusnuken", kun piti tehdä erään lapsen nukelle vaatteita) ovat jotain 35 - 40 vuotta vanhoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Barbileikeistä on siis sielläkin hyvät muistot 😊

      Poista
  3. Tuonne Anan postaukseen jo kommentoinkin, että barbit eivät olleet maalaistytön mieleen 😀 Yksi (ehkä kaksi, ei muista varmaan) oli ja se/ne pääasiassa pölyttyivät nurkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se kumma, kun joku vei voiton barbeista! 😁

      Poista
    2. Mä oikein ryhdyin miettimään, millä tuli lapsena eniten leikittyä ja ehkä se oli erilaiset kauppaleikit. Eläintarha mulla oli myös, tosin ei kovin montaa eläintä 😂 Nukeista mieleen on jäänyt iso mollamaija -tyyppinen nukke, jonka nimi oli Tiina (tietysti Tiina -kirjojen mukaan).
      Kirjoista muistan vaikka mitä: Kirsi Kunnakset, Tiinat, Viisikot, Pekka Töpöhännät, monta satukirjaa ja jopa Muumit. Taisin siis enemmän lukea kuin leikkiä...

      Poista
    3. Kirjat olivat minullekin kova asia!

      Poista
  4. Kyllä! Barbit olivat suosikkejani. En leikkinyt nukeilla, mutta barbeilla sitäkin enemmän. Minäkin leikin niillä vielä silloin, kun ei olisi ollut enää soveliasta. Nyt harmittaa, kun barbit ovat vuosien saatossa hävinneet tai heitetty pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen pitkään leikkinyt! Tarkkaan piti pitää salassa ettei koulukaverit tienneet 😁

      Poista
  5. Ihania lapsuusmuistoja! Minullakin oli barbeja, ja joskus niillä tuli kai jonkin verran leikittyäkin (lähinnä laiteltua vaatteita ja hiuksia). Barbeja rakkaampia olivat My Little Ponyt! Oliko sinulla niitä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatteiden vaihto ja hiustenlaitto oli kyllä kivointa. Minulla jäi ponyt kakkoseksi; voisin tehdä niistäkin jutun 😊

      Poista
  6. Ihana postaus! :o) Mulla oli kaksi Barbieta - Jenni ja Anniina. Jenni omisti valtaisan hevostallin (mulla oli ehkä parikymmentä leikkihevosta) ja piti ratsastustunteja. Anniina ja Johanna-niminen Cindy olivat sitten ahkeria tallityttöjä ja ratsastajia. Ai niin, Anniinan tukalle kävi perinteinen punkkariongelma: tein tussilla hiuksiin raitoja ja vähän lyhensin mallia, eikä siitä kovin tyylikäs tullut. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että tykkäsit postauksesta! Sinulla olikin sitten kunnon talli. Kampaajan leikkiminen voi olla peruuttamatonta 😁

      Poista
  7. Minulla oli myös barbeja, mutta voiton veivät kyllä my little ponyt. Ihania muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se pitää sitten my little poneistakin juttu tehdä. Muistot leikeistä on lämmintunnelmaisia 😊

      Poista
  8. Uuuu barbeja! Oli mullakin lapsuudessa yksi, ja kaverien kanssa niillä leikittiin. Kotona rakensin barbille ympäristöjä (meikkipöytä jne). Aikuisena ostin uuden barbin, mutta se jatkoi matkaansa pikkutytölle tänä kesänä. - Nimiä nukeilla ei ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se määrä vaan leikin innokkuus! Barbit oli vain niin ihania!

      Poista
  9. Mulla oli kai yksi aito Barbie, sitten yksi sen pikkusisko, olikohan ne Sindy-nukkeja, ja yks joku Kenin halpiskopio, ja varmaan yks tai kaks Barbien halpiskopiota. Yhden naapurin likan ja veljensä kanssa tuli leikittyä noilla, mutta ei niillä kyllä kellään mitään elämäntarinaa noin hienosti ollut, kuin sun nukeilla! Naapurin näillä sisaruksilla oli vaikka mitä hienoja barbeja, vieläkin tulee vähän kateellisia väristyksiä, kun muistelee, Markolla oli sellainen länkkäribarbi, jolla oli tosi makeet valkoiset lännenvaatteet ja hevonen, ja Karoliinalla oli joku eskimo tms. pohjoisten alueiden barbie, jolla oli koiravaljakko. Wau. Mahtaiskohan ite esitellä joskus nämä miljoona pehmoeläintään, jotka nykyään on kissojen riepoteltavana... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli kavereilla paljon hienompia barbeja :/ Odotan täällä pehmoeläinesittelyä kieli pitkällä 😛

      Poista
  10. On ollut vaikka minkälaista barbinukkea ja jostain sarjasta Kenkin. :D Mie olen myynyt barbivaatteet pois ja sitä läjää katsoessa pyyhkäisi melkoinen arvostusaalto äitiä kohtaan kun näki kuinka paljon siellä joukossa oli myös itsetehtyjä vaatteita. Että on jaksanut nähdä sen vaivan niiden eteen. Huhuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin tekemät on jotenkin spesiaaleja ja ainutlaatuisia, kun joku on nähnyt niin paljon vaivaa :)

      Poista
  11. Ihana kuulla näistä Barbien persoonallisuuksista. Omilla Barbeillani ei näin vahvoja persoonallisuuksia ollut, enemmänkin tyypittelyjä: Staciet olivat aina urheiluhulluja ja SKipperit muusikkoja ja taiteilijoita. Paljon on myös itse tehtyjä Barbien vaatteita ja kyllä aina joku tietty barbi oli se kaunein, joka teki mallin töitä. Barbien pukeminen oli kivaa, mutta hiustenlaitosta en välittänyt. Eniten taisin kuitenkin tykätä sisustaa Barbien koteja. Barbetalonhan teki meillä ukkini isosiskolleni. Itse leikkiminen oli kuitenkin oarasta ja parhaat leikit saattoivat kestää montakin päivää.

    VastaaPoista