Missä Max

Max: 

Torstaiaamu alkoi hieman sumuisena peltonäköalana. Halusin silti ulos ja emäntääkin kiinnosti päästä katsomaan mitä kahden päivän aikana puutarhassa oli tapahtunut (poissa kotoa töitöissä).

Tässä kuvassa olen piilossa syysleimujen takana.

Emäntä oli innoissaan löytäessään tomaatteja jo sisälle tuotavaksi (tähän mennessä se on pistellyt ne heti suuhunsa eli sisälle ei ole riittänyt). Samalla se jutteli mun kanssa ja jäin siihen talon nurkalle, kun se meni katsomaan kesäkurpitsoitaan.

Mutta kun se käänsi selkänsä, niin kuulin jotain tosi mieleenkiintoista. Ja tempaisin kunnolla ja kiinnitys petti! Mahtavaa! 

Emäntä: Kun käännyin kesäkurpitsa kädessäni kohti Maxia, niin paikalla oli enää vain Pepsi. Jälkeäkään ei näkynyt koko pojasta. Ensin kutsuin vain rauhallisesti ja katselin ympärilleni; eihän se kovin kaukana voi olla.

Vein kesäkurpitsan rapulle ja jatkoin huhuilemista. Kiersin koko tontin kutsuen Maxia. Kävin tiellä huhuilemassa (oli tyhjä, toisinkuin tässä kuvassa). Ei mitään, kukaan ei vastaa, ei edes valjaissa oleva kulkunen kilissyt missään. 

Pepsi: Ei ole minun tehtävä vahtia!

 

Tarkkailin koko ajan Pepsiä, joka ei osoittanut mitään mielenkiintoa asiaan tai ilmaissut mihin päin pitäisi mennä. Hätäännyin minuutti minuutilta lisää. Mitä teen?

Etsin ja huhuilin ja kuuntelin ja etsin. Koska etsintäaluetta piti selvästi laajentaa yli Maxin normaalien kulkureittien, kävelin varovasti naapurin pihalle. Katselin ja kurkin jokaisen pensaan ja puun taakse. Lopulta näin heidän marjapensaan nurkalla jotain sinistä. Maxin fleksi! Äkkiä sinne! Narua (5m) seuraten sitten löytyi Maxikin naapurin tunkiolta saalistusasennossa.

Max: Just kun mun herkullisen noutoruoan tilaus oli valmistumassa, emäntä ilmestyi taakseni ja tempaisi minut pois! Eih! Ja jouduin vielä heti sisällekin, vaikka tilaus oli vielä kesken! TYHMÄÄ!

Mutta emäntä oli onnellinen 10 minuutin paniikin jälkeen.

Ps. Tunkio kuvat lavastettu jälkikäteen oman tunkion luona, ei enää naapurin.