Vuosi vaihtui kotona

Vuosi vaihtui. Emäntä oli hyvin kiitollinen että ensimmäinen pamaus kuului vasta klo 17.58 (tämän verran voin antaa anteeksi). Pepsi oli ehtinyt syödä aikaistetun iltaruoan ja käydä molemmat vessahädät edellisen tunnin aikana; mikä rauhoitti emännän mieltä. 

Ja onneksi kukaan naapureista ei pommittanut; onni rauhallinen pikkukylänen ja sen väestö. Lähimmät raketit lähtivät pellon ja kapean metsäkaistaleen takana olevalta pellolta, ehkä noin 400-500 metrin päästä. Joten äänet eivät olleet kovat, mutta silti emäntä pystyi niitä ihailemaan ikkunasta. 

Pepsi ei tiennyt oikein miten päin olisi. Aluksi hän nökötti jännittyneesti paikallaan silmät suurina, mutta sitten piti mennä piiloon. Välillä piti vaihtaa piiloa parempaan häntä lattiaa viistäen, mutta siitäkin emäntä oli tyytyväinen ettei Pepsi kokonaan jähmettynyt.

Max oli tuttuun tapaan Pepsin (johtajakissan) reaktioista ihmeissään. Useamman kerran kävi ulkohäkissä kuuntelemassa ja katselemassa ääniä ja palasi takaisin sanomaan ettei siellä mitään vaarallista ole. Mutta Pepsi ei uskonut.

Max: Mikä ihme Pepsillä on? Ole sinä edes emäntä minun seurana ja anna herkkuja kun syöt niitä itsekin!

Jossain vaiheessa iltaa vietettiin aikaa Pepsin kanssa näin: Pepsi kissaviltin alla piilossa ja emäntä "suojaa".

Raketit loppuivat muutaman minuutin yli puolenyön. Ja sitten me muut nukuttiin, paitsi Pepsi. Klo 4 vessassa käydessään emäntä nappasi Pepsin mukaan sänkyyn ja se vähän nukahtikin hetkeksi. Mutta ei pystynyt oikein vielä rauhoittumaan. Klo 8 Pepsi sai aamupalan ja sen jälkeen uni maittoi koko päivän.

Emäntä on onnellinen että päästiin näin helpolla Pepsin paukepelon kanssa ja seuraavaan on toivottavasti aikaa vielä 364 päivää.