Putki paketissa

Pepsi:

Me saatiin laatikko ovelle lähetin tuomana (joka muuten soitti tuntia ennen, onko joku kotona). Me saatiin tämä paketti, vaikka ihmisten auto ei ole mennytkään vielä kaupan, emmekä ole saaneet siitä välityspalkkiota. Emäntä kuitenkin heltyi ja tilasi meille saksanmaalta pikku paketin.

Laatikossa oli kaikkea jännää. Osa on meille ja osa kuulema lahjoiksi. Meidän puolesta kaikki voisi jäädä meille!

Laatikosta löytyi myös putki. Miten se mahtui tuonne.. se vaan oli yhtäkkiä lattialla.

Mutta se uusi putki on kiva! Se haisi vähän aluksi liikaa kaupalle..

..mutta kun siinä alkoi leikkimään, niin ihan kohta se oli meidän tuoksuissa

Meillä on nyt kolme putkea, joista kaksi on toooosi vanhoja ja jo lähes rikki. Tämä uusi on kiva, kun siinä on sisällä folioo. Ja me saatiin pitää myös tuo laatikko! Onko teillä putkia ja pidättekö niistä?

Max halusi lähettää loppuun terveiset, että ei pärski enää niin paljoa, mutta ei ole vielä täysin kunnossakaan. Ja antibiootteja Max ei suostu ottamaan kuin kahden ihmisen pakottaessa yhteistyössä.

Emäntä haluaisi että astmakissojen omistajat katsoisivat edellisen postauksen videon vielä uudestaan ja kertoisivat voisiko "pärskintä" olla astmaa, kun emännällä ei ole kokemusta asiasta.

Mä oon kipee

Max:

Mä olen kipeä, enkä ole viikkoon saanut käydä ulkona valjastelemassa ja häkissäkin vain tovin päivittäin. Emäntä epäilee että minulle iski syysflunssa.

Olen siis pärskinyt reilun viikon. Toisina päivinä vain 5 kertaa, mutta toisina varmaan 20 kertaa. Se on vaihdellut päivittäin.

Olen aina pärskintäkohtauksen jälkeen ollut ihan väsy, mutta muuten ihan pirteä. Ja ruokaa olen syönyt.. paitsi muutaman kerran olen pärskäissyt ruoat kurkusta pitkin lattioita. Emäntä ei oikein tiedä olisiko pärskintäni yskää vai aivastelua.

Se otti minusta videonkin älykännykällään. Sen lopussa on isännän ääni, kun emäntä oli juuri kysellyt mihin ihmeeseen Max on mennyt lepäilemään ja pärskinnän kuulleessaan isäntä naureskelee että olen ainakin vielä hengissä ;)

Tänään emäntä vei minut sitten eläintätille kopassa. Ei onneksi tarvinnut matkata sinne eläinlääkäriasemalle kauas, vaan emäntä käytti minua uudella kunnaneläinlääkärillä. Se täti oli muuten tosi kiva eläintätiksi! Olin tosi nätisti koko ajan.

Se katsoi minun limakalvot, tunnusteli rauhaset, kuunteli sydämen ja keuhkot.. Tai siis olisi kuunnellut, jos en olisi kehrännyt niin kovasti. Siksi ja nähdäkseen minun kurkun, onko siellä joku heinänkorsi jumissa tms se päätti nukuttaa minut toviksi. Eka se pisti jotain ja sitten minua alkoi kauheasti nukuttamaan. Emäntä silitteli minua ja sitten torkahdin silmät auki. Tuossa kuva:

Kun nukuin, niin emäntä oli koko ajan minun vierelläni ja kertoi minulle ja isännälle jälkeenpäin mitä tapahtui. Se täti mittasi minulta kuulemma lämmön (38,3 eli OK), kuunteli sydämen ja keuhkot (ei ylimääräisiä ääniä) ja tarkisti minun kurkun (normaali kurkku ei näkynyt ylimääräistä tai erikoista). Sitten se pisti antibiootin ja herätyksen. Ei se mitään syytä löytänyt, mutta antibiootit sain, että pärskyttely/yskä loppuisi nyt.

Sitten kun minä heräsin olin ihan sekaisin. Ja olin monta tuntia. Niinpä olen lepäillyt ja huojunut koko päivän.

Mutta tänäiltana minua ei ole enää pärskyttänyt niin paljon. Siitä minä tykkään ja ihmiset kanssa. Jospa se lääke tehoaisi tai emännän rapsutukset.

Ps. Emännän mukaan olon tosi söpö kuvissa sairaana (kun olen paikallani), mutta minusta olisi kivempi olla terve!

Syysarvonta

Meillä on alkanut puista lehdet varisemaan ja ilma on päivittäin syksyisen kirpeä. On aika syysarvonnan!

Arvonnassa on palkintona ihmisille laukun- pidike, joka on ostettu paikallisesta Wilmasta. 

Laukunpidike on, yllätys yllätys, kissa. Tätä on helppo kuljettaa mukanaan käsilaukussa ja ripustaa laukku pöydän tai hyllyn kulmaan riippumaan ja välttää likaiset lattiat.

Max halusi esitellä kissojen palkinnon:

Max: "Tässä on tällainen Kärmes ja herkkutikkuja. Hei, mikä tuolla vasemmalla on?

"Katsokaa nyt vasemmalle puolellenne!" (yrittää kiinnittää huomionne muualle ja hivuttaa kärmes -lelu omaan jemmaan).

Palkintoon voi sisältyä vielä muutakin, jos jotain muuta mukavaa tulee vastaan :)

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen 15.9. klo 23.59 mennessä. Jos et seuraa aktiivisesti blogia, jätä myös sähköpostiosoitteesi. Jos voittajaa ei tavoiteta muutamassa päivässä, arvotaan palkinto uudestaan. Halutessasi voit myös jakaa ensimmäisen kuvan. Onnea arvontaan!

Nukkekodissa touhutaan

Nukkekodissa on meneillään parkettiremontti yläkerran huoneissa.

Parketti on jo lähes koko alalla. Seuraavaksi siirrytään listoitukseen.

Talon ollessa työmiesten (naisen) urakan alla, on nukkekodin asukas siirtynyt ulkotöihin.

Pihan kukkapenkkiä suurennetaan. Osa kukista ei enää oikein mahdu kasvamaan vanhassa penkissä ja Saaripalstan Sailan lähettämille akileijan siemenille (kiitos!)  pitää saada oma paikka eri kohdasta kuin muut akileijat. Niinpä lapio käteen.

Työn päätteeksi on hyvä illalla levähtää ja nauttia hetki puutarhassa vaikka muurinkellon vieressä, kauniita maloppeja ihaillen.

Muistutuksena, että vielä on muutama paikka kissakahvilaan vapaana. Päivähän on 26.9. ja lisätiedot löydät täältä! Ilmoittaudu pian tassulinna(miumau )gmail.com!

Minna ja Tiuku

Viitasaarella karkasi juhannuksena ohimatkanneesta autosta pysähdyksen aikana Minna-niminen sisäkissa. Minnaa etsittiin sieltä ja täältä vapaaehtoisten voimin, ilmoituksia jaeltiin, lehdissä oli juttua.. Sitä yritettiin loukuttaa, mutta Minnapa ei loukkuihin kävellyt, vaikka niissä olisi ollut tarjolla tuoreita herkkuja päivästä toiseen. Moni myös seurasi Minnan etsintää aktiivisesti facebook ryhmässä.

Vihdoin 48 päivän harhailun jälkeen, Minna saatiin kiinni pari kilometriä karkaamispaikasta ja nykyisin Minna on viitasaarelainen kissa. Kävin tapaamassa Minnaa uudessa kodissaan.

 Minna nauttii päivistään turvassa uudessa kodissaan.

Sillä on hieno ulkotarha talon yhteydessä ja nautinnollinen makuupaikka, jossa on hyvä nukkua kesän rankkaa reissua pois (kuten kuvissa näkyy).

Ruokakin tulee ihan "pöytään" kannettuna, eikä Minnan enää tarvitse miettiä miten saisi vatsan täytettä. Lisäksi Minna sai kaverin Tiukusta, joka oli jo vuoden asunut yksin kodissa.

Tiuku on kaunis nuori neiti.

Minnan tassutkin on niiin íhanat! Pari viikkoa reissun jälkeen ne olivat parantuneet jo hyvin kovan kesän kulutuksesta.

Minusta on upeaa, miten kissoista välitetään ja tuntematontakin kissaa jaksettiin etsiä ahkerasti, vaikka näköhavaintoja oli harvakseltaan. Se päivä, kun Minna löytyi oli todella hieno varmasti monelle tapahtumia tiiviisti seuranneelle (puhumattakaan kovimman työn tehneistä naisista (Annu, Virpi..) - KIITOS!)

Tiukulle ja Minnalle toivotamme iloisia yhteisiä päiviä omassa kodissaan!

edit:  Minnan nykyinen omistaja vielä halusi väärinymmärrysten välttämiseksi ilmoitettavan, että lehtijutussa esiintynyt Laura on kissan vanhempi omistaja (kissa-allerginen), ei se henkilö joka karkuutti kissan. Karkuuttajat eivät aktiivisesti etsineet Minnaa vaan Laura, jolle kissa on edelleen rakas.