Mustia kissoja ja vähän muutakin

 Pepsi:

Luulin että emäntä lukee koko viikonlopun kanssani kirjaa (Michelle Obaman elämänkerta meneillään), mutta ei se sitten malttanutkaan.

Sunnuntaina emäntä päätti lähteä käymään kissanäyttelyssä Kauhavalla. 

Näyttelyssä se tapasi muun muassa Kermakupin Mesin. Mesi on abessinialainen ja tosi nätti.

 

Näyttelyssä ei ollut valtavasti kissoja, mutta yllättävän monta myyntipistettä. Yksi oli emännälle ihan uusi ja kuulemma aivan ihana. No nimi yrityksellä ainakin on hyvä.

Yrityksen nimi on Mustakissa. Eikös nimi jo lupaakin hyvää! Myynnissä oli kuulemma monenlaista ihanaa. Tässä koruja. Emäntä tajusi myös ostaneensa heidän ystävänpäiväkortteja jo ihan ruokakaupassa käydessään (ei kuvaa, koska ne on lähetetty maailmalle).

Kotia emäntä osti tuollaisen tiskirätin. Se on kuulema kuin minä leipomassa iltaisin.

Ja jääkaapin oveen tuli uusia kissamagneetteja. Ne pitää hyvin kiinni tuon minun vakiajatukseni.

 

- Pepsi, lähes musta ja kinkkuleikkeleen suuri ystävä

Ulkoilemassa uusissa valjaissa

 Max:

Tänään oli upea päivä ja aurinko paistoi viimasta huolimatta. Toisin kuin eilen, jolloin tuntuu että kaikki lentää ulkona (kasvihuone koki kovia). Niinpä halusin lähteä ulos testaamaan uusia valjaitani. 

 Meillä on tämän verran lunta. Siihen ei uppoa, mikä on minusta tosi hyvä. 

 Heinätkin ovat syötäviä. Tosin emäntä ei tykkää että järsin niitä.

 Ai ettekö oikein näe mun uusia valjaita näistä kuvista. No mä näytän kohta paremmin. Eka kerron että emäntä löysi nämä paikallisesta faceryhmästä ja haki ne eilen. Ne omisti ennen Mekku. Hän on kaunis vai mitä:

 No tällaiset valjaat. Tykkään.

Niin oli ulkona Pepsikin. Mutta se ei ole saanut aikoihin uusia valjaita. Meistä molemmista oli kuitenkin kiva ulkoilla!

Loppuun kuva liikennemerkistä, jonka emäntä näki viime viikonloppuna. Mekin tarvittaisiin tollanen!

- Max

Palapeli unelmien kuvalla

 Pepsi ja Max:

Emäntä osti muka itselleen minipalapelin. Sata (100) palaa. No mehän se sitten koottiin kuitenkin, koska meitä kiinnosti että mikä siinä on kuvana.

Pepsi: Tässä se nyt on valmiina. Viimeisen palan laittajan voi tunnistaa varjosta.

Tässä on erinomainen kuva. Peilikuva kissasta on lähellä sitä mitä minäkin näen. Minä näen kyllä pantterin.

Max: No tämä onkin kuva minusta. Minä katson kuvaani ja siinä näkyy se mitä minäkin näen eli suuri ja vaarallinen tiikeri!

Ja nyt tämä suuri peto nappaa tuon hiiren!

- taitavat kissapedot Pepsi ja Max

Luimme Voodoovuoren ihmeestä

 Pepsi ja Max:

Emäntä on kova lukemaan kirjoja. Yleensä kirjoja lainataan kirjastosta, mutta tämän kirjan hän ihan osti kustantajalta Päivältä. Kirjan nimi on Voodoovuoren ihme - Kutsu valoon Haitin lapsille. Ja sen on kirjoittanut Megan Boudreaux. Luimme kirjan yhdessä.

Megan oli 24-vuotias kun hän vuonna 2011 muutti maanjäristyksestä kärsineeseen Haitiin tietämättä että mitä alkaisi tekemään. Hiljalleen oikea tehtävä löytyi orpojen lasten kanssa, jotka olivat vailla koulutusta, turvaa, ruokaa ja joita kohdellaan kuin orjia. Näitä restavek-lapsia on Haitissa on 300.000-500.000.

Pepsi: Megan on ollut tosi rohkea, kun on uskaltanut lähteä auttamaan näitä lapsia ja perustanut Respire Haiti -avustusjärjestön, jolla on mm koulu 500 lapselle. Ja vielä juuri sinne Voodoovuorelle, jossa oli öisin eläinten uhraamista ja rummutusta.

Max: Tosi rohkea. Ja kirjassa on kaikki kerrottu niin jännästi. Ja sanottu ettei oikea ratkaisu ole vain täyteen ahdetut orpokodit vaan että saa tulevaisuuden näille lapsille ja että aikuiset tajuaa ettei restavek -lapsien pitäminen ole ollenkaan fiksua.

Kirjassa on myös kivoja kuvia.

 

Me suositellaan tätä kirjaa, sillä se oli emännänkin mielestä paras kirja mitä on tähän mennessä lukenut tänä vuonna. Ja avasi taas silmiä näkemään ettei elämä olekaan kaikessa aurinkoista kaukana  Karibianmerellä (me ei taideta sinne asti matkustaa koskaan).

Kiitos myös hyvästä kirjan suomennuksesta Mirja Sevonille 💗

- Pepsi, Max ja emäntä

Parkour orava

Pepsi ja Max:

Tirppojen ruokalaudan alla viihtyvät myös oravat. Yksi niistä harrastaa parkouria, sillä niin ketterästi se välillä hyppii vaikka minne ja säikyttelee ikkunalaudoilta päiväuniamme.

Jaahas, taas mennään.

Tällä kertaa se kipaisi katolle meneviin tikkaisiin.

Kurkkasi tasolta ja juoksi katolla lenkin. Ja sitten kauheaa vauhtia alas. 

On sillä jännä harrastus.

- Pepsi ja Max