Jaffan nimilaatta

Jokaisella kissallamme on kaulassaan kaulapanta ja siinä nimikoru. Tämä siksi, että emäntä pelkää hulluna kissojen katoavan karkuretkillään (joita tapahtuu onneksi erittäin harvoin) ja emäntä haluaa, että mahdollinen kiinniottaja/löytäjä saa otettua häneen yhteyden, jos kissan sattuu kohtaamaan.

Nyt on Jaffallakin oma nimilaatta, joka on saatu nimilaatat.com :lta blogiyhteistyönä.

Jaffalla on ollut todella kova opetteleminen kaulapannan pitoon. Sitä yritetään edelleen rapsuttaa välillä pois neljän viikon käytön jälkeen. Mutta kyllä se siihen vielä oppii täydellisesti ja emäntä saa olla hitusen huolettomampi, jos Jaffa karkaa oven raosta :)

Väriltään emäntä valitsi Jaffalle kultaisen korun, jossa etupuolella tosiaan lukee etunimi ja toisella puolella emännän puhelinnumero. Nättejä nimilaattoja saa siis täältä.

Jaffa: Sopiiko tällainen nimilaatta minulle?

Jaffan neljä viikkoa

Jaffa on nyt asunut meillä neljä viikkoa. Haasteita on ollut, niin että olemme olleet vaipua epätoivoon.

Yksi vaikeus on Pepsin ja Maxin sopeutuminen.

Jaffaa seurataan herkeämättä. Onneksi Maxin stressi on laskenut, kun Max on huomannut että ohi menevälle kollille voi antaa vasenta tassua, eikä se siitä hermostu (nostaa Maxin itsetuntoa).

Video on huonolaatuinen (mikseivät kissat voisi koskaan "näytellä" paremmissa olosuhteissa) ja sen lopuksi kuuluu remontin ääniä, jotka keskeyttivät tämän riidan. Pepsi on tässä äänipääosassa tehdessään selväksi että kuka se pomo talossa onkaan ja Jaffalle tämä on mennyt kyllä perille.

Jaffan karvapöksyt

Toinen hankaluus on ollut merkkailu. Aluksi uskoin Maxin tekevän pissejä, josta kerroinkin täällä. Arvelen edelleen että aluksi Max olisi ollut asialla, sillä sain se lähes itseteossa kiinni. Mutta varma en nyt enää ole. Minun Helsingin reissun aikana Jaffa kuitenkin merkkaili päivittäin useamman kerran Tassulinnan torniin ja pääasiassa Maxin makoilukohtiin.

Nyt kun olen ollut reissun jälkeen kotona on tilanne rauhoittunut. Tosin siirsin myös Feliwayn torniin, jossa se levittää rauhoittavia aineita pienelle neliömäärälle (n 10m2).

 Jaffa on kova rohmuamaan ruokia. Mutta raksupyramidi hidastaa tätäkin. Märkäruoan kanssa saa valvoa, että jokainen saa osuutensa. Joten tämä ei ole enää niin ongelma, kun tilanteen on oppinut hoitamaan.

Jaffa: "Minä osaan kulkea itse häkkiin!"

 Mutta vaikka haasteita on, niin Jaffa on itsenäinen, ystävällinen, hellä, komea, lämmin, pehmeä..

Pari kertaa on jo emännän sylissä käväisty. Ja mikä voikaan olla söpömpi kuin nukkuva kissa!

Peukkuja Jaffalle, että ongelmat voitetaan!

Viimeinen Helsinki-päivä

Keskiviikkona oli emännän viimeinen matkapäivä. Ohjelmassa oli Ilonan ja Zetorin koti sekä heidän ihmisensä kanssa käynti Suomenlinnassa. Aloitetaan Suomenlinnan kuvilla.

Yllätyin miten suuri osa turisteista oli ulkomaisia. Kävellesäni pitkin ja poikin kuulin lähinnä vain ulkomaankieltä; onko Suomenlinna vielä Suomea vai poikkesinko ulkomailla ;)

Todella kaunis paikka - edellisestä käynnistä olikin vilahtanut 30 vuotta, joten ei oikein muistanut mitään koko paikasta.

Sitten kissakuviin. Eli Ilonaan ja Zetoriin, vanhoihin yhtä ihaniin tuttuihin, joihin en vain väsy!

Zetor: "Eihän kukaan näe.."

Zetor: "Hyvät hajut!"

Ilona: "Aina nuo pojat.."

Zetor: "Ai minäkö muka?"

Nuo Zetorin silmät lumoavat emännän.. Ja Ilonan värit!

Olipa kiva poiketa!

Kotona oli kissojen innokas vastaanotto. Nyt olikin kolme, joita olisi pitänyt samaan aikaan huomioida.

Max: Tämä Kissakahvilan lahja on aivan mahtava. Näin monta toooosi kivaa juttua!

Vähän kahvilan ihmiset on kilttejä, kun saatiin tällainen! Noista raksuistakin täyttyy vatsa mukavasti!

(Ps. AcatliCat lahjakortti on noin 5 euron arvoinen eli kannattaa sen saaneiden käyttää se!).

Hupsuja vai höpsöjä vai aivan sirkusta?

Tätä otsikon kysymystä emäntä lähti selvittämään heinäkuisena tiistaina. Ensimmäinen kohde oli Hupsu ja tosi höpsö.

Siellä Nuppu ja Juju olivat toivottamassa tervetulleeksi ja Nuppu oli heti valmis keittämään kahvia kuten kissakahvilassa kuuluukin (mutta kun emäntä ei juo kahvia!).

Nuppu on aivan ihastuttava leidi (ja Ruffen oma kuulemma - näin kuiskuteltiin). 

Juju taas oikein herrasmies.

Juju näytti osaamiaan temppuja. Ne menivät niin hienosti, ettei kuvaajakaan meinannut ehtiä mukaan. Yllä Jujun piti koskea sitä emon jalkaa, joka taputteli maata. Jännä temppu ja taitava kissa!

Nuppu taas keskittyi kauneutensa esille tuomiseen - enkä voi olla erimieltä kauneus asiasta.

Aivan ihania kissoja Nuppu ja Juju!

Emon kanssa pistäydyimme lähes vastapäätä sijaitsevalla kahvilalla, koska pitihän sitä nyt Max´s Cafe nähdä livenä (huom verhot!). Mitä herkkuja siellä olikaan myytävänä - tiesinhän toki että Max on herkullinen ;)

Hupsuttamosta emäntä jatkoi vielä matkaa päivän toiseen kohteeseen Kissasirkukseen.

Tässä matkakohteessa vastassa oli Adela ja Heron.

Adelalla on ihanat värit (en ole yhtään puolueellinen). Neiti on pian 10 v ja niin sutjakassa kunnossa.

Adelassa oli myös agilitykissan piirteitä ja hypyt sujuivat mallikkaasti.

 Samoin Heron täyttää 10 v ja on todella komea värinen herrasmies.

Heronin selässä on kaunis kuviointi. Ja tuo häntä niin herkullisen näköinen! Ja entä herrasmiehen silmät; kuinka ne sointuvatkaan turkkiin!

Mitä tulee otsikon kysymykseen - kaikki voivat olla kissaperheessä oikeita vastauksia ja samalla aivan IHANIA!

Tallinnan kissoja

Emäntä ja Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko seikkailivat maanantaina Tallinnassa koko päivän.

Tallinna on kaunis kaupunki. Esimerkiksi tuo ylläoleva talo on aivan ihastuttava. Mutta pääkohteemme Tallinnan Kissakahvila Nurri oli sisällöltään paras. Tässä kahvila ulkoa päin (lasissa hienot heijastumat kuvaajan takaa = ikkunamaisemat):

Kahvila on sisältä mukava. Tilat ovat suuret ja kissat saavat notkua myös baaritiskillä. Baaritiskillä kuitenkin vain tehdään juomat ja siinä on kassa. Itse tarjottavat herkut tulevat keittiön puolelta luukusta tarjoilijoille kiikutettavaksi ilman kissankarvoja ;)

Kahvinkeittäjä ;)

Tilassa on todella monta erilaista nukkumapaikkaa. Tässä yhden ikkunan vaihtoehdot (yllä). Tuo laatikkorakennelma näytti myös hauskalle ja kissan mielestä se on ilmeisen hyväkin (alla).

Kaikki kissat vaikuttavat olevan sopuisia. Tietenkin vähän piti kissatädin edessä nostaa kaverille tassua :D Tykkäsin, kun kissat ovat hyvin erivärisiä ja ne on siksi helppo tunnistaa toisistaan.

Ruoka-aika on hauska yksityiskohta. Ruokalistalla on vaihtoehtona myös kissanruoka 1,50e/kpl ja sen ostamalla saa olla ruokkimassa kissoja, jos ruoka-aika osuu kahvilavierailulle (meillä osui klo 14 ruokailuun).

Hyvin ruoka maistui. Tässä minun tarjoamani ateria :)

Kiva kohde tämä kissakahvila Tallinnassa, suosittelen!