Kuningatar luovuttaa rantareviirin

 Pepsi: 

Mietin tällä viikolla mökkeillessäni että olikohan tämä viimeinen kesäni mökkeilyä. Tai jos ei ollut, niin en ehkä jaksa enää pitää koko mökkirannan vartioinnista huolta. Kuulokin on mennyt, etten edes kuule aaltojen loisketta. Kenelle tässä voi reviirin luovuttaa. 

Maxia ranta pelottaa ja se tutkii mieluummin yläpihaa, jossa meni juuri ennätys kauas mökistä. Mutta onko tässä vaihtoehtoja. Pakko puhua Maxille huomenna kun ei tuule ja järvi on tyyni. 

Kuule Max. Katsoppas tuonne järvelle. Sinun pitää nyt ottaa rantareviiri haltuun. Minä luovutan sen sinulle. 

Max: En minä voi, en edes tunne rantaa ja en tiedä missä siellä pitää liikkua. 

Pepsi: Minä helpotan sinua. Käyn illalla ensin rannassa lenkin ja koska tiedän sinut mainioksi hajukissaksi, joka haistaa jäljet monta tuntia sen jälkeen kun joku on jostain kulkenut, niin seuraat vain minun jälkiä. Minä kerron missä rajat menevät ja missä on turvallista. 

No niin merkkaan laiturin. Ja sitten teen pisut rantahiekalle. 

Vesi on ennätys matalalla ja rantakivet näkyvät. Käyn kääntymässä tuossa kiven kulmalla. Sen pitemmälle ei ole turvallista mennä. 

Max: Nyt pelottaa. En ole koskaan kulkenut tätä polkua. Mutta tästä Pepsi on mennyt. 

Laiturille. Onko pakko? Rohkeasti vaan.. luotan että Pepsi on merkinnyt missä on turvallista. 

 

Tähän se on tehnyt pisut. On kuulemma erinomainen pisupaikka. 

Näin kauas rantaa. Tässä on merkki että pitää kääntyä. Mutta näin lähellä vettäkin. Voi pojat..

Seuraavana päivänä:

Pepsi: Jatketaan harjoituksia. Tänään Max saa tutustua toiseen reunaan rantaa ja toiseen laituriin. Laiturilla istuskelu on parhainta mitä tiedän. Sitä voisin tehdä vaikka kuinka pitkään.

Max: Tästäkö tänään. Vesi on niin lähellä!

Tässäkö pitäisi istuskella. Minulle ehkä riittää Pepsin merkin tutkiminen ja lähden takaisin rantaan. 

Voi hurja, nytkö koko mökkitontti rantaa myöten on minun. Apua!