Pepsi ja Max:
Jouduttiin tällä viikolla kärsimään nälässä aamupäivä. Se ja kuljetuskoppien ilmestyminen eteiseen olivat selvät varoitusmerkit. Joku joutuu eläinlääkärille!
Tai jotkut. Molemmat jouduimme koppaan ja ajelulle kylälle. Pyysimme monta kertaa autossa emäntää kääntymään eri suuntaan, mutta päättäväisesti se vaan ajoi eläinlääkärin pihaan.
Max: Taasko täällä. En muista enää montako kertaa olen joutunut piikitettäväksi tänä vuonna. Mennään jo pitkälti toisen tassun varpaissa.
Mutta olin yhtä kiltti kuin viime kerroilla. Ojensin tassuni ja käänsin pääni emännän kainaloon. Hetki hievahtamatta. Nopeasti vaan, niin pääsen takaisin koppaan (tämä kuva edelliseltä kerralta, kun unohtui nyt ottaa kuva).
Pepsi: Minäpä en ole niin helppo. Onhan sana kiirinyt minkälaisen esityksen pidin puoli vuotta sitten? Minua ei niin vain tuikata piikillä! Ai tänne tulee hoitajakin Suvi-ellin lisäksi. Lisää yleisöä!
Mutta hei mikäs tämä on. Joku kissakassi. Miksi kaikki tassuni, paitsi se josta otetaan verikoe, laitetaan kassin sisälle? Miten minä täältä nyt kynsin kaikki mikä osuu kynsiini? Ihan tyhmää. (toimittajan huomautus, Pepsi ei pure vaan Pepsi käyttää kynsiään - puoli vuotta sitten otettiin verikoe ensin ellistä ja emännästä).
Nyt meni esitykseni ihan pilalle. Karkaan pois. Maineeni meni!
- Pepsi ja Max
Jälkikirjoitus: Verikoearvot olivat molemmilla hyvät: Pepsin munuaisarvot ja muut olivat paljon paremmat kuin huhtikuulla ja Maxin kilppariarvo on hyvin viitearvoissa, vaikka ollaan oltu kuukausi ilman lääkettä. Nyt ei verikokeiden takia tarvitse hetkeen eläinlääkärille mennä (toivottavasti ei muustakaan syystä).






Todella hienot arvot! Hurraa!
VastaaPoistaKurja tuollainen kassi, jossa ei pääse osoittamaan mieltään. Onneksi kumminkin Pepsistäkin verta saatiin, kun tuli noin hienoja tuloksiakin!
Ransusta tulee verta niin kovin niukasti ja hitaasti, johtuen kai sen sydämen huonosta toiminnasta, että vaikka se on lääkärissäkin rauhallinen, jouduttiin viime kerralla tuikkaamaan neulaa niin moneen eri tassuun ja kokeilemaan kaulaakin (siihen Ransu ei suostunut), että Ransulla meinasi mennä hermot ja mamma meinasi vaipua epätoivoon. Onneksi lopulta verta saatiin sen verran, että pystyttiin tutkimaan sitä.