Pepsi:
Lähdimme Juhannuksen mökkireissulle jo keskiviikkona. Silloin olikin viileä ilma ja sateli
matkalla monta kertaa. Onneksi ei kuitenkaan venematkan aikana.
Ekana iltana ei vielä ehditty pihalle. Torstaina emäntä teki työpäivän etänä. Mutta sitten ulkoilma aukesi ja minä sain pitkän narun verran vapautta (toinen pää kiinni sangossa, jonka lähellä emäntä aina oli).
Max tyytyi katselemaan ikkunasta. Ulos se ei uskaltanut lähteä ja sen masukin oli sekaisin.
Pepsi: Minä nautin luonnosta ja järvestä. Tässä on rannan hajumerkkien jättöpaikka, joka oli helatorstain käynnillä vielä veden alla, mutta nyt oli jo suikale hiekkaa ilmestynyt minua varten.
Emännän isän omenapuuviljelmä (siemenestä kasvatettu) ja alla emännän akileijoja (siemenet saatu Saaripalstalta vuosia vuosia sitten) yksinkertaisena ja kerrottuna violettina.
Juhannusaatto eli perjantai oli aamusta asti yhtä järvenranta unelmaa. Nyt oli minun hyvä merkata kynsillä laiturin tikkaisiin.
Maxikin uskaltautui pihalle, kun emäntä maanitteli. Mökin sivussa piti kuitenkin tiukasti pysyä eikä ottaa harha-askeleita. Maxin masu oli edelleen ihan sekaisin (joku pöpö todennäköisesti).
Lauantaiaamuna Max uskalsi jo vähän kauemmas mökistä, kunhan se oli koko ajan näkyvissä ja reitti ovelle selvänä; kyllä Maxista mökkikissa vielä taitaa tulla. Mutta koska Maxin massu oli edelleen sekaisin emäntä teki ratkaisun että apteekkiin on päästävä hakemaan lääkettä. Koska sellainen löytyi vain tunnin ajomatkan päässä kodin suuntaan ja oli auki juhannuspäivänä vain muutaman tunnin, oli lähdettävä mökiltä jo lauantaiaamupäivänä.
Minusta se oli tylsää. Mutta emäntää lupasi että lomalla mennään uudestaan mökille. Nyt oli tärkeintä että saadaan Maxin vatsa kuntoon ennenkuin se alkaa vaikuttaa muuten vointiin. Maxihan siis voi muuten hyvin, mutta vessassa sen pitää juosta (arvaa haiseeko nenääni). Mutta muuten meillä oli hieno Juhannus mökkeily!
