Retki Alcalá del Júcariin

Emäntä on siis reissussa Espanjassa, Costa Blancalla. Paluu on jo edessä ja muutama matkakertomus tulossa (emäntä yrittää suuresta valokuvamäärästä tehdä tiivistetyt jutut). Ensimmäisenä haluan esitellä kohteen, johon olin haaveillut jo vuosia ja nyt teimme sinne vuokra-autolla retken isäni kanssa: Alcalá del Júcar.

Espanjan tiethän on hyväkuntoisia. Niitä on hyvä ajaa, tosin välillä vauhti on kova ohittavilla ja rekoilla taas mäkisestä maastosta johtuen hidas, joten saa olla tarkkana mihin väliin auton nokan työntää.

Matkasimme 190 km rannikolta sisämaahan päin. Ja sieltä monen mutkan jälkeen oli yhtäkkiä edessä ihastuttava Alcalá del Júcar!

Kaupungin historia ulottuu kauas. 1200-luvulla Alfonso VIII on taistellut alueella jne. Nykyisin alueella asuu vajaat 1.200 asukasta. 

Kaupungin asutus on osittain rinteessä ja osittain rinteen sisällä luolastoissa (julkisivut vain kapeille kujille). Turisteja varten on muutama kohde. Mennäänpäs sisälle Cuevas del Diabloon.

Sisäänpääsy tähän luolastoon maksoi 3e/hlö, joka oli hyvin kohtuullinen. Saimme aikaa vietettyä kuitenkin jopa tunnin verran kierrellessä ja istuskellessa takaterassilla (valintainen juoma sisältyi hintaan). Maskit piti pitää täälläkin, kuten jokapaikassa Espanjassa ettei tule sanomista. 

Kaupungin puolelta käveltiin tunnelia vuoren läpi. Ja toisella puolella odotti takaterassi maisemineen!

Luolaston huoneet eivät ole mitenkään pieniä. Kuvassa näkyy että tässäkin oli kyseessä iso juhlasali, johon mahtuu kymmeniä ihmisiä. Kerrassaan hieno kohde tutustua.

Hämärän laskeuduttua (klo 18 maissa) oli kaupunki iltavalaistuksessaan. Jyrkillä ja kapeilla kujilla en olisi halunnut pimeässä olla, sillä valoisassakin oli jo tarpeeksi haastetta.

Aamulla aurinko nousi vuorten takaa hitaasti valaisten yhä enemmän ja enemmän. Kuvassa edessä hotellimme, jossa nukuimme hyvät unet. 

Aamulla oli tunnelmallista. Papat olivat aamupiireissään ja Buenos Dias tervehdyksiin sai vastailla. 

Ja kissakin oli päässyt aamu-ulkoilulle. Tällä kyseisellä kaverilla oli panta kaulassa. 

Niin kaunista! Kuvista ei välity se tunne ja aitous mitä silmät näkevät ja korvat kuulevat (joki, koirien haukunta, arkiset äänet, kirkonkellon soiminen joka 15.minuutti..) ja johon ei turisti heti kyllästy.

Lopuksi nousimme autolla vielä kaupungin yläpuolelle mäelle. Tänne haluan uudestaan!